Uusi vuosi ja uudet kujeet(ko?)

Affiliaite-linkki merkitty*

Hyvää alkanutta vuotta kaikille!

Joulusta kun toipuu saakin jo uutta vuotta juhlia. 

Meillä uuden vuoden vaihtumista juhlittiin rauhallisesti kotosalla raketteja ampuen, hyvin syöden ja pelaillen. Juhani kävi kavereita moikkailemassa, mutta harvoinpa nuo teinit taitaa enää kotona viihtyä.. 

Joulupukki toi Iidalle hauskan palapelin, 350 palaa ja palapelin paloja oli kolmessa eri koossa. Palapeli on tilattu * Martinexilta. Tämä palapeli kasattiin tyttöjen kanssa illalla. 

Illan ohjelmaan kuului myös Monopoli pelaamista. Loputtomiin jatkuva peli tulee usein lopetettua kesken, niin myös tänään. Mutta kivaa oli! 

Ennen tuli aina tinat valettua, mutta se on jäänyt pois. Jonkun korvaavan vois kyllä keksiä, mutta sokerin käryttäminen ei innosta.

Uusi vuosi ei näillä näkymin juurikaan uusia kujeita minulle tuo. Sen verran tuossa lupauduin, että alan pitämään perhefutista (lapsi-vanhempi), kunhan saadaan taas harrastaa. Nyt meillä vain valitettavasti kaikki harrastustoiminta on tauolla, koska korona. Täällä on ollut jo kauan harrastukset tauolla.

Yllättäen (huomaa sarkasmi) innokkaita vanhempia ei löytynyt tähänkään  harrastukseen vetäjäksi. Ilmaiseksi. Lupauduin, kun samalla voidaan käydään Lempin kanssa Perhefutiksessa. Sama homma tahtoo olla täällä kaikessa harrastustoiminnassa. Varmaan kaikkialla?

Jotenkin tuntui 2020 vuosi sujahtaneen ohi silmissä. Vuodelle aiotut tavoitteet siirtyivät uudelle vuodelle. 

Mitä sun uusi vuosi tuo tullessaan? 

-Kirsi / Lapsellista arkea

Kinuskijuustokakkua makean nälkään

Minulla on kauan pyörinyt makeutettu kondensoitumaito eli kinuski kaapissa. Nyt lähdin ihan sen tuhoamisen takia etsimään ohjetta johon sen saan upotettua. Suklaapossun blogista löytyikin herkullisen kuuloinen ohje. Testaamaan siis. 

Ensimmäistä kertaa tein siis tämän tyylistä juustokakkua edes. Tämä ainakin oli kyllä niin hyvää, että tulee jatkossakin tehtyä. Ensin meinasin aatolle tehdä jälkkäriksi, mutta silloin kyllä sitä makeaa tulee syötyä muutenkin. Ja minun on pakko saada aina jouluna luumukiisseliä, nam! 

Ohje löytyy täältä >> Suklaapossun blogi

Ei alkuperäisen näköinen, mutta ainakin tämä oli hyvää!

Ilman kömmähdyksiähän tästäkään ei selvitty. Vuokani halkaisija olikin suurempi, mitä ohjeessa.. Ohjeen mukaan keksejä meni pohjaan noin puolipakettia (6-7 kpl), minulla meni 1,5 pakettia.

Ensimmäistä kertaa kokeilin liivatejauhetta ja se ei toiminut ollenkaan odotukseni mukaisesti. Olisi varmaan pitänyt raakasti uskaltaa laittaa tuplat, vaikka muita aineksia oli ihan ohjeen mukaan. Tai jotain, vai oliko minulla liikaa vettä kuitenkin? Ohjeessa luki jotain tyyliin, että pitää lämmittää turvonnutta liivatemössöä, että sen saa kaadettua sekaan hyvin. Varmaan tässä kohdassa olisi pitänyt hälytyskellojen kalkattaa, kun ei minun seos mennyt ollenkaan niin paksuksi. Nooo, ens kerralla... 

Onneksi pikkuviat eivät makua haitanneet. Ulkonäköä yritin pelastaa suklaaraasteella. (Pohjaan meni koristeluun varatut keksit.) Mutta seuraavalla kerralla osaan varautua liivatteen kanssa paremmin ts. jos se ei sakene kunnolla, niin lisää vaan jauhetta. Ja muistan, että vuokani on isompi.

Ihana Iida oli taas apukokkina, niin ei se niin justiinsa aina ole noiden mittojen kanssa. Hyvää on ja se on pääasia! 

-Kirsi /Lapsellista arkea

7.1 lisätty seuraava versio onnistui paremmin, liivatekkin toimi miten piti. Oma isompi vuoka vain tarvitsee pohjaan keksejä enemmän ja nyt niitä osasinkin varata. Kannattaa todella kiinnittää tässä ohjeessa huomiota vuoan halkaisijaan!

Lumiukkojen kakkaa...

Kovin hankaliin leipomisiin ja askarteluhin  ei vain nyt ole paukkuja minulla riittänyt. Ihan tuntuu olevan kädet täynnä tässä arjessakin. Jotain puuhaa sitä piti kuitenkin keksiä vaihteeksi. 

Lähdettiin tyttöjen kanssaan kokeilemaan miten meidän askartelu maalit pysyisivät lasipurkeissa.

 Ihan hyvin. Toki pesua ne eivät kestä, mikä toisaaltaan ei haittaa. Voipahan pestä ja maalata joskus uudelleen. 

Lempi maalailee omaa purkkiaan. 

                      Ja valmis lumiukko. 

Purkit ajattelin täyttää valkeilla pienillä vaahtokarkeilla, jotka ovat "lumiukon kakkaa".

Lempin, joka siis on 2-vuotias, kanssa en kummoisia korttejakaan jaksanut askarrella. Toki senkin piti askarrella, kun isommatkin. Hirveän helppoa oli piirrellä erikokoisia kolmiota ja leikkailla ne yhdessä irti. Sen jälkeen vain Lempi liimaili ne päällekkäin ja vähän koristuksia kuuseen. 

Nyt on paska mutsi-fiilistä paranneltu :) 

-Kirsi /Lapsellista arkea 

Lumiukko ja pipareita (maailman paras resepti)

Yöllä meidän monivuotinen Tyyne-tonttu oli keppostellut. Kyllä aamulla naurua ja kiherrystä riitti, tytöt (pienimmät) kun uskovat aivan täysin joulupukkiin ja tonttuihin. 

Tyyne-tonttu oli hassutellut yöllä ja tehnyt vessapaperista lumiukon. 

Päivän ohjelmassa oli myös piparien leivontaa. Laiskoina vuosina olen ostanut taikinan kaupasta, mutta tänä vuonna taikina tehtiin itse. Kaupan taikinat ovat helppoja leivottavia lasten kanssa, kotitekoiset taikinat joskus ovat niin tarttuvia ja työläitä. 

Löysin kuitenkin vanhan luottoreseptini. Tämä taikina ei tartu, kun muistaa vähän ripotella jauhoja päälle ja alle kaulitessa. Jos taikinan kaulitsee moneen kertaan ja se alkaa pehmenemään, sen voi hetkeksi laittaa jääkaappiin kovettumaan. Ja taas toimii.

Pipareita tästä annoksesta tulee PALJON. Ainekset voi helposti puolittaa tai tehdä vaikka neljäsosankin.

Ainekset

• 4 dl tummaa siirappia
• 4 dl sokeria
• 8 tl kanelia
• 4 tl inkivääriä
• 4  tl neilikkaa
• 500 g voita tai margariinia
• 4 muna
• 20 dl vehnäjauhoja
• 5 tl soodaa

Kiehauta siirappi, sokeri ja mausteet. Lisää rasva ja hämmentele, kunnes se on sulanut. Anna jäähtyä. Sekoita odotellessa sooda vehnäjauhoihin. Lisää siirappiliemeen ensin munat ja sitten jauhoseos. Sekoita hyvin. Peitä taikina kelmulla. Anna kovettua jääkaapissa yön yli.

Kauli taikina jauhotetulla leivonta-alustalla sopivan paksuiseksi. Ota taikinasta muotilla pipareita ja nosta ne leivinpaperoidulle. Paista 200-asteisessa uunissa 7–12 minuuttia, paistoaika riippuu piparien paksuudesta ja koosta . Anna jäähtyä ja koristele halutessasi.

Taikinakin on niin hyvää. Lempikin Innokkaana leipoi ja vähän taikinakin maisteli. 

Pienet hampaanjäljet ilmestyivät tuon tuosta Lempin taikinakokkareeseen. Ei onneksi oman väen pipareissa haittaa... 

Tytöt innostuivat koristelemaan kasan pipareita. Osa viedään isomummulle ja - papalle seuraavan kerran, kun ohi ajellaan. (Nyt koronan takia ei taideta uskaltaa kyläillä). 

Sokerikuorrutettahan meillä ei piparkakkutalon jäljiltä ollut (talo tehtiin ja syötiin samantien). Tomusokerista ja vedestä tehtiin sitten kuorrute vain.

Onko sinulla luottoreseptejä? 

-Kirsi / Lapsellista arkea 

Lahja kriisi, viimehetken vinkit

Affiliate- linkit merkitty *

Joka vuosi minulle käy näin. Alan miettiä lahjoja vähän liian myöhään. Useimmilla kavereilla  on lahjat paketoituna ja kuusikin sisällä. Mökki tip top. Leipominen on aloitettu lokakuussa ja jouluvalot laitettu jo syksyllä.

Kröhöm. Minä ja meillä - ehei. Pihalle sain jo uudet valot ostettua, mutta en vielä ole saanut niitä laitettua. Ehkä huomenna?

Lahjat, nooooh. Osa on jo tilattu , mutta vielä matkalla, osa ei. Mitään lahjavuoria ei tule meidän lapsille. Lapset saivat muutaman lahjatoiveen esittää pukille, muutaman esittivät kummeille ja mummulle, jotka antavat lahjat itse. Meillä siis ei joulupukki tuo muiden ostamia lahjoja, vaan kiitos ja kunnia niistä menee lahjan antajille.

Pääasiassa lapset saavat vain tarpeellista, pienimmät muutaman pelin ja lelun. Äidilleni ostin kahvipuun, kun kertoi vasta sellaisen vielä joskus haluavan. Nyt on se joskus sitten. Iskä saa kerrankin oman lahjan, Clint Eastwoodin leffoja.  Ja anopille tilasin säädettävät sukkaplokit Kampin tilalta. 

Ja, että itse saan lahjaksi sitä, mitä haluan - > tilasin uuden saunatakin itselleni. Edellisen sain noin 20 vuotta sitten. Iskä oli sen Seppälästä ostanut. Nyt tämä saunatakki alkaa olemaan jo niin kulunut, että paljastaa enemmän kuin peittää. 

Tilasin *Muumien Taikmetsä-kylpytakin  itselleni. Tykkään kuosista ja materiaalikin vaikutti kivalta. Toivottavasti toimii käytössä ja kestää vuosikausia. Mietin monia erilaisia materiaaleja, vertailin hintoja jne. Lopulta päädyin keskihintaisen ja kiva näköiseen. 

Nuukuuksissani mietin jo halvimpia ja epämääräisen oloisia saunatakkeja, mutta kyllä se usein on, että halvalla ei kovin hyvää saa. Ja mitään 200 euron saunatakki en raaski ostaa millään. Taas ihan älyttömän halvat eivät kestä käyttöä (puoliso saanut joskus lahjaksi halppiksia) minun kokemusken mukaan. 

Pari uutta kirjavinkkiä, jos lahja vielä mietityttää:

Muutama viimehetken lahjavinkki teille, isommille lapsille Nelli Orell, Luovakirjani

Tämä piirustuskirja on meillä ainakin ollut hitti!  (Palaan tähän joskus myöhemmin ja esittelen kirjan tarkemmin.) 

Luen juuri todella hyvää kirjaa itänaapureista. Ihan pakko suositella tätä uutuutta. (Tarkemmin palaan vielä, kun saa luettua)* Tappolista, Kremlin salamurhaohjelma ja Vladimir Putinin sota länttä vastaan. 

Äärettömän mielenkiintoisia!! 

Sekä sota kirjallisuudesta kiinnostuneille sopii tämä uutuus.*Operaatio Kaleva jännittävä sorakertomus. Asiantunteva! Teos perustuu kirjallisuus - ja arkistolähteisiim sekä iskuun osallistuneiden veteraanien haastatteluihin. 

**Operaatio Kalevan ja Tappolistan olen saanut näytekappaleiksi, kiitos Atena Kustannus Oy yhteistyöstä. Mielipide on silti omani! Molemmista kirjoista tulee tarkemmat esittelyt vielä. 

××××

 

On ihana huomata, että meidän lapsilla on järki päässä toiveissa. Ei toivota toivomisen ilosta, vaan mietitään tarkkaan mitä haluaa ja tarvitsee. Toivelistat eivät ole kilometrien mittaisia ja ei kuvitella, että saa kaiken. 

Katariinan, eskarilaisen, toiveet olivat : housuja, lautapeli tai - pelejä, sekä suklaata.

Iidan (3.luokalla) toiveet : uusi puhelin (oikea tarve tälle!) ja suklaata.

Helena toivoi erikoistusseja ja vaatteita. 

Juhani : Sukkia, farkkuja ja puhelimen (oikea tarve).

Toki saavat jotain pieniä kirjoittamattomia toiveita lisäksi. Jotain mitä tiedän heidän tarvitsevan tai tulevan tarvitsemaan. 

Yritysuskollisuus ei aina kannata, säästöä sähkön kilpailutuksella

Yleensä olen tyytyväisenä vuodesta toiseen samojen yritysten asiakas. Esim. Puhelinliittymät ovat aina olleet Elisalta (ennen Saunalahti) , vakuutukset LähiTapiolassa (ennen Tapiola).

Sähkösopimuskin on ollut lähes aina Vattenfallilla. Varmaan ainakin sen aikaa, kun on tässä asuttu. 13 vuotta. Nyt kilpailutin sähkösopimuksen, ja melkonen kasa euroja säästyy. Harmi, että sähkönsiirtoa ei voi kilpailuttaa. Se vasta kallista onkin. 

Olisi pitänyt hoksata kilpailuttaa aikoja sitten jo! 

Isohkossa lapsiperheessä sähköä kuluu. Aina pyörii tiskikone tai pyykkikone. Ruokaa saa olla jatkuvasti laittamassa. Ladattavia puhelimia on useita, televisiot, pelikoneet, kahvinkeitin jne. sähköä menee... Meillä käyttövesi lämpenee sähköllä, kallista! Kanalassa palaa talvikauden valot pitkän päivän ja lämmitys siihen päälle tarvittaessa. Autojen lämmitys pakkasilla.. Sähköä menee todellakin. 

Arkkupakastin on vanha, varmasti melkoinen sähkösyöppö. Jääkaapin uudistin vasta, joskaan sekään ei nyt tuliterä ole. Mutta uudempi kuin entinen, joka lienee oli 80-luvulta. Ehkä uusi vie sähköä vähemmän. Toivon ainakin niin. 

Kilpailutus oli superhelppoa! Linkki kilpailutukseen on *>>tässä<<.

Yritysten kannattaisi uskollisia asiakkaita oikeastaan palkita!

Toki nykyisin on todella energiapihejä kodinkoneita ja lamppuja esimerkiksi. Jouluvalot alkaa olemaan led-valoja meilläkin kaikki jo. Mutta minua harmittaa ihan hirveästi se, ettei niitä lamppuja voi vaihtaa. Juurikin pihan jouluvalot tuli tiensä päähän kun yhtäkkiä sammui lähes kaikki ledit. Nyt pitää uusia koko homma, ei vain lamppua tai paria. 

Uusi, ihana jouluvaloni roikkuu tuvassa ruokapöydän yllä.

Säästä sinäkin ja kilpailuta sähkösopimuksesi! Jahka uusi sähkösopimukseni astuu voimaan, palaan asiaan mikä oli todellinen säästö. 

-Kirsi /Lapsellista arkea