Teini ja tyttöystävä

Vuodet vierii kauheaa vauhtia. Aina välillä tulee pysäyttäviä hetkiä ja yksi niistä oli muutamia päiviä takaperin. Meidän teinillä kävi tyttis kylässä! Iiks! 

Siis missä vaiheessa minusta on tullut niin vanha, että alkaa "miniäntekeleitä" kulkemaan meillä? Ihan vastahan sitä itse oli teini ja seurusteli..

Missä välissä poika on oikeasti kasvanut niin isoksi, että sillä on tyttöystävä? Tai tyttöystävän olemassaolon olen tiennyt jo jonkin aikaa, mutta jotenkin se nyt iski päin kasvoja, kun tuli kylään. Ihanaa ja kamalaa! Ihanan kamalaan? Kamalan ihanaa? Kriisi kuitenkin äidille.. 

Ihana kriisi.. Kriisi.. 

Samalla sitä miettii onko onnistunut omalle teinille takomaan päähän järkeä niin että osaa käyttäytyä kaikilla seurustelun osa-alueilla hyvin ja toisen huomioon ottaen? Olemmeko osanneet antaa hyvän mallin parisuhteesta? Olemmeko osanneet antaa oikeita eväitä elämään? Mitä minun pitäisi vielä osata sanoa tai tehdä? 

Yhtenä iltana käytiinkin pieni keskustelu, jonka painopisteenä oli "mikään asia ei ole liian noloa kertoa äidille, kysyä neuvoa tms!" Kuitenkin luulen että kynnys tulla äidin juttusille on korkea, täytyy itse vaan aktiivisesti muistaa kysellä missä mennään ja meneekö hyvin. Onko mielenpäällä jotain.. 

Sitä päivää vaan kauhulla odotan, kun tytöt alkavat seurustelemaan. Jotenkin tuntuu, että tyttöjen kohdalla pitää olla enemmän varpaillaan, mitä pojan. Vai pitääkö? Aika sen kai näyttää, nyt vain toivon että kaikki sujuu hyvin ja nuoret osaavat toimia fiksusti. 

-Kirsi / Lapsellista arkea