Minä olen se äiti, joka on yleensä aina kaikessa mukana ja minua niin ärsyttää ne passiiviset vanhemmat, jotka ei tee yhtään mitään. Kuitenkin on oman lapsen harrastuksesta tai muusta toiminnasta kyse. Eikö voisi pikkusen uhrata aikaa? Nähdä vaivaa?
Nyt viimepäivinä olen ehdottanut muutamaa varainhankintaa, kukaan ei ilmaissut innostustaan. Kyseltiin kioskia pitämään, minä olin se joka lupautui ensimmäisenä (ja tällä hetkellä ainoana). Juhanin luokkaretkirahojen tilityksiin kaivattiin tarkastajaa, minä lupauduin siihen. Pyysin siihen jotain kaveriksi, ainakaan vielä kukaan ei ole suostunut. Olen vuosia pitänyt telinevoimistelua lapsille, olen meidän telinevoimisteluseuran johtokunnassa ja kaikki tämä vapaaehtoisesti, ilman palkkaa. Ja vain siksi että lapset pääsevät harrastamaan ja kausimaksu on edullinen, kun vapaaehtoisina teemme tätä. Sponsoreita piti kysellä jalkapallojoukkueelle, alle puolet vanhemmista kyseli. Huoltajia ja varaJoJoja kyseltiin pelireissuille, lupauduin kumpaan vaan tehtävään tarvittaessa, lupasin toimia vaikka valmentajan sijaisenakin..
Ymmärrän, että aina ei aikaa ja energiaa ole ylimääräisiin. Mutta eikö edes joskus?
Meillä kuitenkin seuratoiminta on vapaaehtoisuuteen perustuvaa ja varoja kerätään joukkueille, seuroille ym toimijoille, jotta saadaan hintataso pysymään kohtuullisena. Jokainen jäsen hyötyy. Siksi aina jaksan ihmetellä vanhempien passiivisuutta. Onko se vain helpompi "kaivaa kuvetta" ja selvitä kaikesta rahalla? Tai olettaa jonkun muun keräävän ne rahat? Pitäisikö itsekin vain jäädä jatkossa odottamaan, että joku muu tekee kaiken?
Itse tykkään kyllä nähdä vaivaa ja olla mukana lasten harrastuksissa, ihana nähdä niitä onnistumisia ja kehitystä, mutta turhauttaa ja välillä ihan tosissaan ärsyttää tuo passiivisuus. Itse haluan olla lasteni tukena, kun homma ei toimi ja tulee pahaa mieltä. Haluan lasten tietävän, että äitiä kiinnostaa ihan oikeasti heidän tekemiset, olla läsnä, kannustaa ja opettaa yhdessätekemisen tärkeyttä. Ajattelen, että vanhempana minun tehtäväni on taata lapsilleni harrastusmahdollisuus ja tukea heitä siinä. Ja mielelläni kerään esimerkiksi juuri varoja, jotta saadaan kausimaksut, salimaksut yms pidettyä kohtuullisina. Ei ole kenenkään etu pitkän päälle, jos harrastusten hinnat kohoaa ns. tavallisten perheiden ulottumattomiin ja vain rikkaiden perheiden lapsilla on varaa harrastaa.
Tokihan on se toinen ääripääkin, jossa vanhemmat haluaa lapsesta menestyjän hinnalla millä hyvänsä. En kyllä ymmärrä sitäkään. Harrastuksen pitää olla kivaa. Harrastuksesta voi tulla ammatti , mutta siinä pitää jo olla melkoinen sisäinenpalo lapsella itsellään. Toki hivenen haikealla mielellä Helenan jalkapallopaitaa kuvasin yhtenä päivänä, kun harrastus meinaa lopahtaa. Mutta meillä lapset saavat itse päättää omat harrastukset kohtuuden rajoissa. Vapaa-aikaa, leikkiaikaa ja kaveriaikaa pitää jäädä. Jos into harrastukseen lopahtaa, niin sitten lopahtaa.
Se, että mahdollisimman monilla lapsilla olisi mahdollisuus harrastaa, kenenkään harrastaminen ei jäisi rahasta kiinni on minulle tärkeää. Siksi koitan kaikkialla ja kaikille hehkuttaa mm. varainhankintaa. Uusin varainhankintaan liittyvä juttu on tulossa aivan huikean mahtavista Kaurilan Saunan tuotteista.
Varainhankinta esittelyyn tulossa lähipäivinä aivan ihania tuotteita!!
-Kirsi /Lapsellista arkea
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti