Selviytyminen, riittääkö se?

Minä niin nostan hattua kaikille teille äideille ja isille, jotka selviätte kodinhoidosta, lapsista ja työelämästä.

Itsellä alkoi muutaman viikon työpätkä ja tuntuu ettei tästä millään selviä..

Aamulla herään ennen sian pierua (eli ennen viittä) silmät ristissä muutamien tuntien yöunien jälkeen (yöllähän ei tule uni, illalla kyllä väsyttäis) ja töissä lasten kanssa aktiivista tohinaa 9-10 tuntia. Kotiin päästyä tekisi mieli vain kaatua sänkyyn ja vetää peitto korviin, mutta harrastukset, lapset ja kotityöt. Hyvä jos kupin kahvia kerkeää juoda, niin saa jo singahtaa liikkeelle tai joku on vaatimassa jotain ennenkuin kerkeän takkia pois ottaa.. Hätäsimmät tulee jo pihalla vastaan. 

Tokikin vielä tälle viikolle sattui johtokunnan kokous ja yksi palaverikin. Ja seuran vaatteita pitäny tilata ja tytön jalkapalloasu hommata, ja sponsoreita kysellä ja ja ja... Läksyissä on pitänyt auttaa, kokeisiin kuulustella, antaa aikaa ja huomiota Katariinalle, kun aloitti hoidon... 

Pyykkiä en ole jaksanut, tai kerennyt, pestä koko viikolla ja päivittäiset imurointivuorotki lässähti, kukaan ei ole vuoroaan hoitanut. Ruokakin on ollut tyyliin makaronia ja ranskiksia. Miten kukaan selviää tästä ja saa loihdittua upeita ja ravintorikkaita illallisia..? 

Yhtenä iltana jo otin pienet torkut Lempin kanssa, lupasin unenpöpperössä toisten katsoa tietokoneelta ohjelmia, siinä tais kuitenkin pari tuntia mennä.. Tuli heti sellanen Vuoden Äiti - fiilis, kun syyllistyin käyttämään tietokonetta "lastenhoitajana". 

Kaiken huipuksi alkoi sairastelu nyt, kun koko talvi oltu niin terveenä. Ensimmäinen kuumepotilas kaatui sänkyyn tänään ja viikonlopun odotettu voimistelukoulutus menee nyt minulta sivu suun. Saa nähdä kuinka ensiviikon töiden käy. Suorastaan supernoloa olisi jäädä kotiin hoitamaan lasta, kun vain pätkä töitä. 

.         Lenkilläkin pitäis keretä käydä.. 

Tiedän ainakin mitä teen tämän viikonlopun nyt sitten. Pesen pyykkiä! Ja nukun pitkään, ainakin yritän sitä. JA SYÖN SUKLAATA!

Ehkä tästä selviytyy, kun pääsee rytmiin kiinni, mutta riittääkö se pelkkä selviytyminen? Kai elämän pitäis olla muutakin kun selviytymistä päivästä toiseen? Vai onko se nyt vaan niin vaikea palata töihin pitkän tauon jälkeen ja kun heti niin aikaista aamua ja pitkää päivää pitää tehdä? No, koitan nyt tämän pätkän selviytyä vain, lyhyt aika kuitenkin! 

-Kirsi / Lapsellista arkea