Joopas, eipäs, joopas, eipäs. Jatkuva soutaminen ja huopaaminen koronalinjoissa ärsyttää.. Yksi puhuu toista ja toinen toista. Maailmalla uutisoidaan lasten tartunnoista ja Kawasakintaudista, mutta Suomessa lapsiin ei tauti tartu, eikä ne varsinkaan sitä levitä? Silti turvavälit pitäisi pitää koulussa , luokissa syödä ja opettajan pysyä samana? Harrastaa ei kuitenkaan saa? Ei niinkö päätä eikä häntää tässä hommassa. Mitenhän kuljetusoppilaat busseissa pitää turvavälejä?
Vanha sanonta "hiljaa hyvä tulee" olisi ollut tässäkin asiassa omiaan. Olisi nähty kuinka tilanne lähtee elämään muissa maissa, joissa kouluja on avattu. Nyt tuntuu olevan hirveä kiire venkslata edestakaisin sääntöjä.
Jotenkin pidän tekopyhänä, että ollaan nyt niin huolissaan niistä lapsista ja perheistä, joilla on kotona turvatonta. Mutta, kun oli niillä ennen koronaakin asiat huonosti! Oltiiko silloin näin huolissaan? Joukko on suuri ja kasvaa kokoajan. Onko asialle tehty jotain ennen koronaa? Ei. Tullaanko asialle tekemään jotain. Tuskin. Toki toivon, että hallituksen huoli jatkuu ja tulee jotain uudistuksia ja lisärahoituksia turvaamaan palveluja näille perheille. Tapahtuuko näin? En todellakaan usko. Nämä perheet ja lapset unohtuvat valtaosalta, kunnes tulee taas hyvä tilaisuus nostaa se huoli esille.
Ilmeisesti vanhemmuustaitojen opetteluun pitäisi myös tukea kohdistaa. Yllättävän usealla on tuntunut olevan äärettömän rankkaa olla omien lasten kanssa kotona. Rauhassa. Vanhemmuus on ollut kohtuuttoman rankkaa, kun ne omat rakkauden hedelmät ovatkin olleet kokoajan kotona vaatimassa huomiota. Monet vanhemmat ovat uupuneina ja onnessaan haarakepin kanssa työntämässä lapsia kouluihin ja päiväkoteihin, että pääsee itse helpommalla.
Kuka on sanonut vanhemmuuden olevan helppoa? Se on pitkää pinnaa, jatkuvaa joustamista ja tasapainoilua, se on pahaa siivoa ja pyykkivuoria. Se on joukko erilaisia vaatimuksia. Se on itkua ja naurua. Se on riitoja ja sopimisia. Se on rakastamista. Ehdoitta. Olen todellakin nauttinut tästä perheajasta kaikkine puolineen. On välillä ollut hankalaa, välillä on kiukuttu, itketty ja angstattu. Mutta on myös naurettu vedet silmissä ja halittu, löhötty, puuhailtu ja nautittu kiireettömyydestä. On tehty paljon pieniä ja suuria asioita joihin ei yleensä ole aikaa.
En ymmärrä miksi ihmeessä pitäisi nyt lähteä tautia hakemaan kesäloman ajaksi? Pitääkö niitä tauteja saada lisää? Onko tavoite laumasuojassa? Itsekkäästi haluan, että lapset voivat nauttia kesästä terveinä. Voidaan uida, kalastaa, retkeillä ja olla vain. En todellakaan halua laittaa lapsia nyt kouluun hakemaan koronaa meille kesäksi. Jos suinkin saan rehtoreiden kanssa järjestettyä, niin meillä lapset palaavat kouluun vasta syksyllä.
Mitä ajattelet hallituksen päätöksestä?
Kauhtuneelle ja kulahtaneelle, mutta niin tykätylle keppihevoselle tehtiin uudet harjakset villalangasta. Vanhan harjan juureen vain pujoteltiin uusia lankoja ja pujoteltiin kiinni. Kaikkea tällaista pientä puuhaa on tehty enemmän lasten kanssa nyt kotoilun ja etäopetuksen aikana.
-Kirsi /Lapsellista arkea
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti