Voi stipendit..

Joka kevät stipendien ja hymypatsaiden jaot nousevat aina puheenaiheeksi. Jokainen koulutyönsä hoitanut olisi stipendinsä ansainnut minun mielestä. 

Omat kokemukset stipendien jaoista ovat kyllä äärimmäisen huonoja. Vain priimusoppilaat saavat yleensä stipendin, tai ne joilla on jotain ongelmaa kotioloissa. Omien lasten myötä olen nähnyt , kun alakoulun yksi pahimmista kiusaajista ja häiriköistä sai sekä hymypatsaan että stipendin. Tai kun eräs tyttö sai kolme kertaa stipendin, hän ei edes ollut hyvä koulussa, oli kiusaaja ja häirikkö.. Mutta kotiolot ja tausta.. Tämä kaava toistuu aina täällä. 

On myös uskomatonta kuinka uskonto voi vaikuttaa siihen kuka saa stipendin tai hymypatsaan joissain kyläkouluissa. Ei tarvitse olla mukava, kiva kaveri tms. jos on oikeaa uskontoa.. Ja usko tai älä, tämä pitää paikkaansa! Ai niin, myös opettajien lapset ovat erityisen suosittuja stipendien saajia. 

Omille lapsille olen kauan sitten sanonut, että stipendejä on turha odotella meidän alakoululta, koska meillä ei ole ongelmia, lapset ovat hyviä oppilaita, mutta ei mitään superhyviä, ja vanhemmat ovat peruspulliaisia. Sen lisäksi on vielä suulas äiti, joka on saattanut joskus kantansa sanoa napakasti..

Valtaosa koululaisista on hyviä, tekevät paljon töitä ollakseen hyvä. Osa tekee armottomasti töitä päästäkseen kokeet läpi, saadakseen todistukseen numeroksi kutosen. Kyllä myös he olisivat stipendinsä ansainneet. Kehuja ja tunnustusta uurastuksestaan. On todella harmi, että nämä oppilaat aina jäävät syrjään näistä tunnustuksista. 

Meillä juhlittiin jo koulun päättymistä jäätelöllä. Helena on innostunut itse tekemään jäätelöä ja on kyllä todella paljon parempaa kuin kaupassa!

Hyvää kesälomaa koululaisille! 

Te kaikki olisitte stipendin ansainneet! 

(kertokaahan lapsille ja nuorille tällaisia terveisiä!) 

-Kirsi /Lapsellista arkea 

Ei pitäisi jumiutua tuttuun ja turvalliseen..

*House of Organic, kaupallinen yhteistyö*

Tunnustan olevani usein hiukan ennakkoluuloinen ja usein suosin vanhaa ja tuttua merkkiä. Tässä tapauksessa tuttu merkki ja tutut tuotteet on Eco Cosmeticin aurinkovoiteet. Ekologiset ja fysikaaliset**, paljon kehutut ja toimivaksi todettu. 

Kaupallisen yhteistyön kautta sain testiin ihan erilaista aurinkovoidetta. Suojakerroin tässä suihkeessa on pienempi kuin tuossa toisessa, mutta periaatte sama. Ekologisia molemmat. Koostumus  ja käyttökokemus aivan erilainen. 

Eco Cosmeticin aurinkovoiteita olen monesti kritisoinut siitä, että rasva on niin paksua. Hankalaa levittää, on tahmeaa ja iholla selvästi vaaleaa. Lapset eivät oikein tykkää, kun niin hankalaa levittää, tuntuu tympeältä. Silti meillä on näitä käytetty vuosia! On ollut hajustettua, hajustamatonta, erilaisilla kertoimilla, pienille lapsille tarkoitettua jne. Kaikki yhtä tahmeita ja työläitä levittää. Jotenkin kai ajattelin sen kuuluvan asiaan tai että kaikki fysikaaliset aurinkovoiteet ovat tuollaista paksua tavaraa. No, eipä ole. 

Nyt todellakin pääsin testaamaan uutta tuotetta, siis uutta minulle. Varmasti monelle tuttua. Vitsi miten helppoa! Tuosta purkista on helppo suihkuttaa iholle, levittyy todella helposti ja tuoksu (joista en yleensä tykkää) on todella kiva. Vaikuttaa riittoisalta. Muutamalla suihkauksella Alga Maris aurinkovoidetta saa ison alan rasvattua, kun taas Eco Cosmeticin paksua voidetta saa tursottaa paljon, sitä kun tulee aina niin paksu kerros, vaikka miten yrittäisi levittää ja ihoon hangata. Lapset tykkää paljon enemmän tästä uudesta juuri helppouden takia. 

Toki tuo Alga Marisn aurinkovoide on hintavaa markettien tuotteisiin verrattuna, mutta onneksi se on riittoisaa, ainakin vaikuttaa siltä. Kannataa myös hyödyntää ja katsella tuleeko tarjoukseen tai esim. kärsineen pakkauksen vuoksi outlettiin, jos hinta tuntuu liian suolaiselta. Outletista tosiaan löytyy mm.pikkuvikasia, päiväystuotteita ja valikoimasta poistuvia tuotteita. 

Ja vaikka tässä on kyseessä kaupallinen yhteistyö, mielipiteeni tai perheeni mielipide on aina aito. 

 

Onko sulla suosikki aurinkovoide? 

-Kirsi/Lapsellista arkea 

** Ekokosmetiikan aurinkovoiteet ovat  fysiologisia. Fysiologiset aurinkorasvat tekevät ihon pinnalle suojan, kun taas kemialliset aurinkorasvat imeytyvät ihoon ja vaikuttavat ihon sisällä. Kaikki fysiologiset aurinkovoiteet eivät kuitenkaan ole ekologisia. Kemialliset aurinkovoiteet sisältävät paljon haitallisia kemikaaleja. 

Kalliita uudistuksia lakiin..

Turvallisuus on toki aina hyvä juttu, mutta hiukkasen silti tympäseen uusi tieliikennelaki pyöräilyn osalta. 

Uusi tieliikennelaki pyöräilijöille astuu siis voimaan 1.6.2020

Muutama lakiin kirjattu juttu:

-Kypärän käyttö suositeltavaa (ei pakollista)

-Pimeällä ja hämärällä valot ovat pakolliset. Etuvalo on  kirkas tai keltainen ja takavalo punainen.

-Pyörässä täytyy olla eteen valkoinen heijastin, sivuille valkoinen tai keltainen ja taakse punainen. 

-Soittokello tms. on myös pakollinen. 

No, nämä ei vielä kalliiksi tule. Harmi vaan  että nykyisin pyörät ovat olleet aika riisuttuja malleja. Esim. soittokelloja joudun kasan ostamaan. Ja valoja, tai niitä kyllä on, mutta patterivalot ei oikein tahdo talvisin kestää.. Välillä sataa vettä, välillä on paukkupakkasia.. Aika usein joutuu valot uusimaan, pattereista puhumattakaan. 

Kallein uudistus minulle on tämä : 

 PYÖRÄLLÄ KULJETETTAESSA PYÖRÄSSÄ TÄYTYY OLLA KAHDET JARRUT.

Eli, jos haluan kuljettaa pyöränistuimessa tai pyöräkärryssä lasta/lapsia, niin pyörässäni täytyy olla myös käsijarru jalkajarrun lisäksi. Missä vanhassa peruspyörässä on käsijarruja? Ei edes  nykyisissa Jopoissa ja vastaavan tyylisissä pyörissä ole kuin yhdet jarrut. Eli joudun ostamaan kokonaan uuden pyörän tai sitten jätän pyöräilemättä ja ajan vaan autolla. 

Uhakana pyöräilytottelemattomuudsta heilutellaan 40 euron maksulappua.

Minun vanha ja hyvä pyörä on nyt laiton lasten kuskaamiseen.

Olen aina tykännyt vanhoista pyöristä, oikeat ja vanhat mummumallin pyörät ovat niin hyviä ajaa. Kestäviäkin. Parhaita. En voi edes isompien lasten uudehkoja pyöriä omia, koska niissäkin on vain yhdet jarrut. Tai ehkä meiltä löytyy yksi maastopyörä, mutta sen penkki halkaisee ahterin ja inhoan käsijarruja ( tässä olisi takajarrukin käsijarruna), en luota käsijarruihin samalla tavalla kuin jalkajarruun. Ehkä tottumiskysymyskin. 

Toki ajatus on varmaan hyvä kaikkinensa, turvallisuus. Mutta jotenkin naurettavaa tuo jarruhomma minun mielestä. Jos lapsia kukaan, niin ajan kuin kusi sukassa, siis hiljaa ja varovasti. En todellakaan aja lujaa, vedä luisua, kaahaile tai keuli pyörällä.

Suurinta kummastusta herättää se että se TÄRKEIN JA PARHAIN pyöräilijoiden turva, eli kypärä, on edelleen vain suositus.

Jos tämän uudistuksen on tarkoitus lisätä pyöräilyä ja sen turvallisuutta, niin minun kohdalla meni metsään. En millään vihti toimivaa ja hyvää pyörää hävittää tai jättää seisomaan. En halua haaskata rahoja uuteen pyörään. Eli ajan autolla ne matkat, jotka suunnittelin tänä kesänä ajavani pyörällä. Kulujahan autoilustakin tulee, mutta säästyypä sitten aikaa. Ja aikahan on rahaa... Vai miten se menikään?

-Kirsi 

Erikoisuuden tavoittelua, milloin mennään yli?

Tällainen minun kaltainen peruspulliainen pyörittelee tuon tuosta silmiään ihan jo lasten nimien suhteen. Tänään luin listaa erikoisista lasten nimistä (ihan käytössä olevia nimiä) ja olin oikeastaan järkyttynyt. Sanaton. Pitää olla niin erikoista ja uniikkia, mutta miksi? Toki on paljon kauniita erikoisia ja uniikkeja nimiä, mutta kyllä on ihan kauheitakin. Makunsa toki kullakin. Ja makuasioista ei voi kuin kiistellä. Toivottavasti nimen kantajakin tykkää nimestään. 

Mutta kuka oikeasti haluaisi olla nimeltään Sukka? Tätä ei ole kuitenkaan hyväksytty nimeksi, enkä kyllä ihmette. Tai Marihuana? Voi hyvänen aika! Enkä suinkaan tarkoita, että kaikki uniikit ja erikoiset nimet olisi kauheita. 

Miksi ihmeessä nimen pitää olla niin vaikea, että joutuu varmasti aina ja kaikkialla kirjain kirjaimelta nimensä tavaamaan ja silti se menee väärin? Miksi sen pitää olla niin hirveän erikoinen, eikö se lapsi itsessään ole jo ainutlaatuinen? Tarpeeksi uniikki? 

Tai miksi lapselle annetaan nimi, joka kuulostaa lähinnä koiran nimeltä? Tai muuten vain on todella, todella outo? Ihan kuin joku vitsi, huono väännös jostain nimestä. Lapset ja aikuisetkin osaavat olla julmia. Miksi ikäänkuin tarkoituksella altistaa lapsi kiusattavaksi? 

Toki kansainvälistyvässä Suomessa tulee aina vain enemmän nimiä ja vaikutteita nimiväännöksiin ulkomailta. Ja hienojakin nimiä tulee. 

Omasta nuoruuden ystäväpiiristä löytyi yksi erikoisemman nimen kantaja, ja voi miten hän nimestään sai kuulla. Oli vaikka mitä ihmeellisempiä väännöksiä. Joku aika sitten puhuttiin asiasta ja hän rehellisesti tunnusti, ettei koskaan voi antaa anteeksi tietyille ihmisille. Niin syvältä he häntä silloin loukkasivat. 

Kuvakaappaus Iltalehdestä. 

Milloin mennään yli siinä erikoisuuden tavoittelussa? 

-Kirsi

Tyhmyydestä kärsii varvas..

Affiliate-linkki merkitty* 

Usein on pitkästi piuhaa ja liian myöhään huomaa asioiden yhteyksiä. Viime syksynä tuskailin kipeää pattia varpaan alla. Ihan kuin jokin patti olisi ollut pottuvarpaassa syvällä. Ulospäin mitään ei näkynyt kuitenkaan. Talven aikana patti ja kipu katosivat ja nyt kun lenkkeilykauden  aloitin jo syksyllä olleilla Adidaksilla, tuli muutamien lenkkien jälkeen vaiva takaisin. Ihan lattialla kävellessäkin patti tuntui kipeältä. Mietin, miksi taas? Kunnes hokasin sen johtuvan lenkkareista. 

Miksi ihmeessä en heti hoksannut, että vika on kengissä? Jo syksyllä? 

Helenalla oli jalka kasvanut talven aikana ja uudet lenkkarit tarvitsi. Esiteinille, kun on tuo merkki tärkeä kriteeri, niin tilattiin Niken lenkkarit. Hienot on, mutta ei varmaan oikein lenkkeilyyn sopivat. Kengät on hirveän kovat pohjasta ja pidemmillä lenkeillä tulee jalkapohjat kipeäksi. Tai kantapäät. 

Urheilujalkineistakaan kaikki ei sovellu urheiluun?

Paljasjalkakengistä puhutaan paljon. Pitäisi varmaan päästä ihan ajatuksen kanssa sovittelemaan. Onko sulla kokemusta paljasjalkakengistä? Kannattaako sellaiset ostaa? Adidakset nyt kuitenkin lähti hävitykseen ja uudet kengät tilasin itselle jo aikaa sitten. Helenalle pitäisi kuitenkin vielä ostaa lenkkeilyyn sopivat kengät. 

Sanotaan, että paljasjalkakengät ovat mukavat, taipuisat ja kevyet. Paljasjalkakengissä jalka pääsee liikkumaan luonnollisesti. Niissä on leveämpi kärki, mikä sallii jalalle ja varpaille luonnollisen asennon. Monestihan nuo peruskengät ovatkin todella kapeita kärjestä, varpaat mutkalla saa olla. 

Kesäisin meillä kuljetaan toki paljon avojaloin pihalla, mikä onkin jaloille hyväksi. Lenkkeilyssä kengät ja jalat joutuvat kovimmalle koetukselle, joten todellakin pitäisi panostaa nyt lenkkareihin. Iidalla ja Katariinalla on aikalaillaan peruslenkkarit, todella kevyet ja pehmeät. Tyttöjen mielestä kivat jalassa. 

Feet, Evo+ kengät ovat aivan mahtavat lenkkeilyyn. 

Ehkäpä ostan seuraavaksi paljasjalkakengät kokeiluun itselle, mutta nyt tilasin *Evo+ - juoksukengät joista olen todella tykännyt! Toki avojaloin on aina mukavinta kulkea, mutta lenkillä kengät ovat todella mukavat. Usein kovalla alustalla lenkkeillessä minulla tulee sääret kipeäksi, mutta näillä Evoilla ei ole tullut. 

Hirveän vaikeaa on näköjään ostaa kunnolliset kengätkin. Paljon on tarjontaa ja suosituksia monenlaisia. Eikä edes tuollainen urheilumerkki takaa sopivuutta urheiluun. Melkoinen on tämä kenkäviidakkokin,niin monenlaista tekijää pitää ottaa huomioon. 

-Kirsi 

Vuoden paras piirustuskirja? Uskon niin!

Affiliate-linkki merkitty *

    Piirretään kaiken maailman eläimiä

Kaupallinen yhteistyö: Atena Kustannus 

Kustantaja: Atena
Kirjoittanut ja kuvittanut: Chika Miyata
Pehmeäkantinen
Sivuja: 192
Julkaistu : 2020

"Piirrä kaiken maailman siivekkäät ja hännäkkäät, suomuiset ja pörröiset!

Tiesitkö, että lampaan kihara turkki syntyy spiraaliviivalla ja karhun kuono muistuttaa juomalasi? Seuraa vaihe vaiheelta eteneviä ohjeita ja piirrä oma suosikkieläimesi, oli se sitten orava, norsu, kilpikonna tai riikinkukko. Kirja sopii niin innokkaille taiteilijanaluille kuin uusia ideoita hakeville piirtäjillekin. Kirjasta löytyy ohjeet yli 75 valloittavan eläimen piirtämiseen.

-Tutustu erilaisiin viivoihin ja kynänkäyttötapoihin.

-Piirrä eläimiä vaihe vaiheelta.

- Opi, miten luodaan tiheä turkki, hohtava höyhenpeite sekä raidat, pilkut ja suonut.

-Eläimiä eri tilanteissa - uusia ideoita omiin piirroksiin!

-Harjoittele, kokeile ja pian piirrät kaiken maailman eläimiä! "

            ************************

Kirjan takakansi lupailee paljon, eikä suotta! Kirjassa on hyvin selkeät ohjeet eläimien piirtämiseen ja kuinka elävöittää piirustuksia. Opastetaan kynänkäyttöä ja esitellään erilaisia kyniä. Kerrotaan miten saat alpakasta villavan näköisen jne. Eläimiä kuvataan useasta kulmasta tai asennosta. Opastettujen eläinkuvien lisäksi löytyy paljon kuvia muistakin eläimistä, mitä piirrellä (joita ei kuitenkaan yksityiskohtaisesti opasteta).

Kirjaan on ripoteltu myös paljon erilaista tietoa tietoa, esim. tieteellinen nimi, muita lajeja ja niiden eroja. Esimerkiksi kirjassa esitellään kolme eri kirahvilajia joilla on erilaiset kuvioinnit. Piirretään kaiken maailman eläimiä - kirja opastaa kuinka piirrät kirhavin ja kuinka voit tehdä siitä kuvioinnin avulla minkäkin lajin edustajan. 

Tämän kuvan piirsi 8-vuotias Iida kirjan ohjeiden mukaan. 

Kirja sopii todellakin pienille ja isoille piirtäjille. Aloittelijoille ja taitaville. Tämä kirja todellakin innostaa kaivamaan kynät esille ja harjoittelemaan omia piirustustaitoja! Tunteja ollaan tyttöjen kanssa vietetty piirrellen erilaisia eläimiä ja uutta oppien. 

Kirjaa voin suositella lämpimästi ihan kaikille!  Ja aivan erityisesti vielä kaikkille niille, jotka tykkäävät piirtää eläimiä : Tämä on ihan täydellinen teille!

Osta Piirretään kaiken maailman eläimiä - kirja täältä. 

Vink! Aivan huippu esim. lahjaksi lapselle tai nuorelle. Omalle keskimmäiselle kummitytölle ajattelin tämän lahjaksi tilata. Ja omille lapsille tämä on ollut TODELLA mieluinen. 

-Kirsi

*Teksti on julkaistu myös toisessa blogissani lähes samanlaisena

"Kotikouluilussa" tuuliajolla

Nyt kun etäopiskelu on loppunut, niin millähän sanalla tyttöjen koulunkäyntiä pitäisikään sanoa? Olkoon nyt sitten "kotikoulua". Ohjeistus muuttui täysin , nyt saan TODELLA ympäripyöreitä viestejä.. Ennen kun lapset ovat olleet sairaana, niin opettaja on antanut tehtäviä kotiin. Tämähän on nyt sama tilanne, kun ovat "sairaana" (allergian takia siis eivät voi kouluun mennä). Ohjeistus on kuitenkin ihan outoa nyt, mutta kyllä me tästäkin selvitään. Sovelletaan ja keksitään itse lisää. 

Nyt "kotikouluilun" aikana minulla on vastuu oppimisesta ja läksyjen tarkastamisesta. Iidalla yksi "ohjeista" oli, että kesään mennessä matikankirja pitäisi tehdä loppuun. Äidinkielessä tekevät tehtäviä ja testejä. Uskonnossa oli joku empatian tyylinen asia tulossa käsittelyyn.. Joo'o. No, mepäs tehdään sitten kans. Ja kai ne kuviksen ja kässätkin pitää pitää, mutta niihin ei ainakaan vielä tullut mitään ohjeistuksia. Olisinpa tykännyt, että olisi tullut selkeät listat, mitä tehdä, eikä vedota nyt etäopetuksen loppumiseen ja jättää vähän tuuliajolle Iidaa nyt. Terävä tyttö onneksi on, eli ei huolta sillä tavalla. Olisi vain ollut kiva, että olisi samassa "rytmissä" mennyt muiden kanssa. Sitä kun ei tiedä vieläkö palaa tälle keväälle kouluun.. 

 

Iida ja hänen Söpsy-kana. Söpsy on yksi harvoista syliteltävistä kanoistamme. 

Helenalle ei tänään tullut mitään tehtävää ja huomisellekkin vain muutaman minuutin homma. No, kerettiinkin tänään laittaa kanat ulkotarhaan, käydä kaksi kertaa lenkillä, tytöt kouluttivat Lilaa pihalla ja leivottiinkin. Äkkiä se päivä vilahtaa. Tytöistä on aina kivaa hoidella kanoja, etenkin kun ovat ulkotarhassa. 

Harvoin näin pitkällä lenkillä käyn tyttöjen kanssa, mutta tänään käytiin. Päivän ensimmäinen lenkki oli puolet lyhyempi. 

Tänään oli nyt sitten ensimmäinen koulupäivä Juhanilla ja "aika" kärttyisänä ja pääkipuisena tuli kotiin. Koko päivän aikana olivat saaneet kerran käydä ulkona, muuten luokassa olivat istuneet kokoajan. Ruokailukin oli 12 aikaan (kuitenkin koulumatkalle lähtee 7 aikaan), että liekö sekin tuohon pääkipuun vaikuttanut..? Meidän yläkoulussa on kamalan huono ilmanvaihto(?) ja se koteloitu home aiheuttaa herkimmille oireita edelleen. Juhani on yksi niistä herkistä, mutta oireilu ei ainakaa vielä ole pahaa eli on voinut koulussa käydä. Taitaakin olla seuraavat pari viikkoa yhtä pään särkyä, jos tällä kaavalla jatkuu.

Tuntuu täällä päin olevan lähes jokaisessa koulussa ja päiväkodissa jotain ongelmaa sisäilman kanssa. Nyt jo hiukkasen epäillyt meidän lähikouluakin, kun Iidan päänsäryt loppuivat etäopetukseen siirtymisen aikaan. 

Hyvää viikonloppua! 

-Kirsi / Lapsellista arkea 

Kadunko tätä vielä?

Voi kun sitä pystyisi näkemään tulevaan, edes muutaman viikon päähän! Päätöksiä olisi paljon helpompi tehdä, jos vähän tietäisi tulevasta.. 

Ensin olin ihan varma, että meiltä ei kouluun mennä, mutta Juhanille tuntui olevan niin tärkeää päästä kouluun. Tietäähän sen teinien ajatusmaailman ja kavereiden tärkeyden. Miten kivaa onkaan nähdä kavereita, päästä hengaileen, jutteleen jne. Ja onhan ne kaverit toki tärkeitä! Massan mukana kulkeminen on useimmille teineille se juttu. Pitää olla kuin muutkin. Jos kaverit on koulussa, niin hinku sinne on kova. 

Valinta "sosiaalisen eristämisen" ja mahdollisen tartunnan välillä on vaikea kuitenki. Kokonaisvaltaisesti, kun pitää sitä henkistä puoltakin ajatella, mutta myös fyysistä. Tautia ei meille haluttais! Kun ei tiedä syksyn tilannetta tai edes kesää.. Onko tilanne pahempi? Onko koulut kiinni? Jos nyt on kerta täällä hyvä tilanne ja löysään rajoituksia, kiristän kun tilanne huononeen ja pidetään sitten etäisyyttä muihin? Onnistuisiko tässä tasapainotella? 

 Pitkään tilannetta pohdittiin ja huolestuneena Juhanille "koululupa" annettiin. Äitiä kyllä ahdistaa päästää isoon kouluun, jossa opettajat, tilat ja ryhmät vaihtuvat. Kuljetuksessa ei etäisyyksiä voi pitää mitenkään. Linja-autot ovat täynnä, ei siellä hajurakoa voi toisiin pitää. Pois kyllä otan koulusta heti, jos täällä päin tulee uusia tartuntoja! 

Toivottavasti minun ei tarvitse katua tätä päätöstä myöhemmin! 

Tytöt eivät kuitenkaan mene kouluun, koska heillä on pientä nuhaa ja yskää. Allergiaoireita kai vain, mutta siltikään kouluun ei saa mennä, kun aina on mahdollista, ettei olisikaan vain allergiaa. Sopii minulle ja sopii tytöille, että jatkavat kotona. Katsotaan tilanteen kehittymistä allergioiden ja tartuntatilanteenkin suhteen. 

Koirakuume on vallannut Iidan ja Helenan totaalisesti. Liekö tässä joutuu vielä koiran hankkimaan? Jokin pienempi rotu olisi toiveissa nyt, tokikaan mikään ihan pieni ei meille sopisi. 

Olen päivittäin seurannut meidän alueen tilannetta ja juuri nyt tilanne on täällä hyvä ja rauhallinen, mutta äkkiäkös se muuttuu. Ihan hirvittää kuinka ihmiset ovat alkaneet suhtautumaan kevyemmin koko koronaan. Pelottaa, kuinka tilanne tulee kohta pian rysähtämään ihan täysillä päälle. Ruotsin raja on ruuhkautunut, keskustat pursuavat väkeä.. Seurauksista taidetaan lukea pian. Toivottavasti olen väärässä ja hysterisoin turhaan. Toivon todella niin! 

Suomi on jo kansainvälisesti leimattu epäonnistujaksi koronan pysäyttämisessä. Surullista. Just nyt asuisin mieluummin jossain muualla. Jossain, jossa tartunnat on pyritty tosissaan pysäyttämään.

Millä fiiliksillä te jatkatte loppuviikkoon? 

Kerran aikaisemmin kirjoittelinkin tähtien asennoista ja minun hyvästä onnesta. Voitin Facebookin arvonnasta ekolokeron estosuodatinpusseja. Minä, joka yleensä en voita mitään, olen viimeaikoina saanut ihania pieniä voittoja. Ihanaa! Piristää kyllä päivää kummasti. 

-Kirsi / Lapsellista arkea 

Hammaspeikot lakoon..

Kaupallisessa yhteistyössä House of Organic. 

Iidalla ja Katariinalla hammasharjat pysyvät viikon siisteinä, eikä aina niinkään kauaa. Poikkeuksen ovat tehneet bambuharjat ja nämä BERLIN BIOBRUSH hammasharjat (linkki hammasharjoihin kuvan alla). Hammasharjat löytyvät House of Organic Outlet - osastolta, jossa on paljon ihania tuotteita. Outletista löytyy mm. poistuvia tuotteita, tuotteita joiden pakkaus on muuttunut tai kärsinyt matkan varrella. Kannattaa tutustua! Outlettiin pääset tästä. 

Usein luonnonkosmetiikka, ekologiset tuotteet ja luomu mielletään hirveä kalliiksi (ja onhan se markettimerkkejä kalliimpaa yleensä), mutta House of Organic pyrkii tarjoamaan laadukkaita ja jokaisen lompakolle sopivia tuotteita. Ja Outletista varsinkin löytyy edullisia tuotteita. Lisää yrityksestä voit lukea tästä :  House of Organic. 

Kaikki tuotteet eivät välttämättä ole sertifioituja, koska esim. pienellä kotimaisella yritykselle ei välttämättä ole varaa hankkia sertifikaatteja. Valikoima on laaja, ei siis vain luonnon kosmetiikkaa, vaan ylipäätään kaikkea ekologista, luonnollista, eettistä ja luomua. Löytyy esimerkiksi kodinhoitoon tuotteita ja superfoodia. 

Luonnollisuus, ekologisuus ja eettisyys =  House of Organic. 

Hammasharjoista meinasinkin jo muutama päivä sitten kirjoitella, mutta tässä kaiken kiireen keskellä en kerennytkään. Vanhaksi sitä pitää elää näköjään, että ymmärtää ettei kaikki hammasharjat vain sovi kaikkien suuhun.  Aina olen tuskaillut hammasharjojen kokoa ja kun on tuntunut ettei taimpia hampaita saa kunnolla harjattua. Harja vain ei oikein mahdu kunnolla, vaikka minullakaan ei mitenkään pieni suu ole. Kai. Ostin vasta uudenlaisia hammasharjoja ja huomasinkin minulle sopivan ne, vähän pienemmät hammasharjat, joita vahingossa ostin. Juhani taas valitteli niiden olevan liian pienen tuntuisia, mutta jatkossa ostan aina tuollaisia hiukan pienempiä harjoja kuin perus Jordanit tai muut itselleni. BERLIN BIOBRUSH hammasharja aikuisille on myös yksi niistä hyvän mallisista harjoista kapenevan pään ansiosta. Sopii suuhun kuin suuhun. 

-Kirsi / Lapsellista arkea 

Niuhoittava kukkahattutäti ja kukkakortit

Varmaan minä olen kamala niuhottaja,  kukkahattutäti isolla koolla, kun tuntuu, että paheksun aina kaikkea.. Tai ainakin lähes kaikkea. Viimeaikoina olen pyöritellyt silmiäni mm. lasten pelaamiselle ja kännykkäkulttuurille. Ja kyllä, meilläkin pelataan ja katsotaan kännykällä videoita. Jopa Lempi tykkää katsoa ja kuunnella nettimuskaria puhelimesta. Samalla soittaa omalla "marakassillaan" ja laulaa loilottaa Katariinan kanssa . Mutta rajansa siinäkin kuinka paljon sitä puhelinta katsotaan ja kuinka usein. Edes sitä muskaria. Tai satuja.


Eräs ystäväni antaa lastensa olla tuntikausia puhelimella. Jopa parivuotias aloittaa aamun tuntien kännykän vahtaamisella. Aamupalaa syödessä pitää olla tabletti ta puhelin vahdattavana. Lähes jokaisessa kuvassa lapsella on puhelin kädessä ja vahtaa sitä tai televisiota. Aina kyläillessä parivuotiaskin on tv.n ääressä tai puhelimella lähes kokoajan. Sitten päivitellään kuinka neuvolasta tulee huonoa palautetta lapsen painosta, motoriikasta, puheesta tms. No onko ihme, jos lapsi päivät kahtoo kännykkää ja syö pääasiassa herkkuja? Ei lasten todellakaan kuulu elää sipsillä, limukalla, pullalla ja karkilla. Eikä vain katsoa videoita, puhelinta tai pelata pleikkarilla.

Kohtuus kaikessa. Ei pelaaminen ja puhelin saa olla kaikki kaikessa. Ei itkun ja raivon syy, eikä varsinkaan palkinto raivareista. On niin helppoa antaa periksi. Toki joskus on kiva antaa pelata ja saada lapset hetkeksi pois jaloista pyörimästä. Tai laittaa se ohjelma näkymään, että ovat hetken hiljaa ja tappelematta. Mutta, jos peliajasta tai ohjelma-ajasta alkaa tappelemaan ja raivoamaan, niin ne menee kyllä heti meillä tauolle. Pitkälle sellaiselle. Siinä on sellainen asia, josta ei neuvotella. Kun peliaika tai ohjelma loppuu, niin se loppuu ja piste. Joku toinen päivä lisää. Jokaisella meidän isommista lapsista on ollut aika, jolloin peliajan loppumisesta on tullut raivarit, isompia tai pienempiä, ja asiaa on käsitelty. Jos ei osaa ja pysty pelaamista lopettamaan reippaasti (huomautuksista huolimatta) , niin pelit menee tauolle. Piste. Joskus ne ovat menneetkin ja se on irtaannuttanut sopivasti pelimaailmasta. Raivaritkin pelaamisesta ovat loppuneet (ainakin hetkeksi). Pelaaminen ei missään nimessä saa hallita elämää.


Toinen paheksuntaa ja ärsyyntymistä aiheuttava asia on ollut mopoilu. Tai itseasiassa alaikäisten mopoilu yleisillä teillä, ei mopoilu sinänsä. Tästä Juhanin kanssa paljon kättä on väännetty vuosia, kun kaikki muut saa ajaa ilman korttia. Ja ikävä kyllä, täällä se pitää aikalaillaan paikkaansa. Yhtenä päivänä tuli Iidan (2.luokalla) luokkakaveri mopolla vastaan tiellä. Omat kaverini saattavat postata someen kuvia, joissa heidän pienet lapset ajelevat yleisilläteillä mopoilla ja crosseilla. Juhanin kaverit hurauttelivat kylään mopoilla ilman korttia (ennen koronaa). Ja sitten olen minä, ylihuolehtia ja hysteerinen äiti (Juhanin mielipide), jonka mielestä säännöt ovat tehty noudatettaviksi.

Ja kukkahattuni viimeisin kukka täältä erää on välinpitämättömyys lasten liikenneturvallisuudesta.

 Tänään taas puhisin kiukusta, kun keskustassa vastaan ajeli auto, jossa kaksi pientä lasta oli etupenkillä ilman vöitä riekkumassa. Eilen vastaan tuli traktori, joka oli täynnä pieniä lapsia, osa istui kuljettajan sylissä, osa seisoi lattialla ja osa istui reunoilla. Mönkiöiden ja moottorikelkkojen kyydissä on usein lapsia ilman kypärää. Niin vähänkö se oman lapsen henki ja terveys merkitsee? Ei vihtitä edes turvavöitä laittaa? Tai kypärää? Kuitenkin lakikin edellyttää turvaistuimen tai korokkeen käyttöä vielä isollakin lapsella. Ja kypärää kaikilla. Miten voidaan ottaa tuollaisia riskejä lasten kustannuksella?

Onko muita "kukkiksia"?

Kukkakortteja askarreltiin äitienpäivään ja muuten vaan. Askartelumaalia käytettiin. Toivonkukassa (voikukka) joihinkin kortteihin tehtiin maalipisteet ihan vain sormella tökkien. 

-Kirsi /Lapsellista arkea

Pääsimme testaaamaan Puuhaboxia

Tänään testattiin Puuhaboxia, jonka testiryhmään meidät valittiin. Hakijoita oli kuulemma ollut todella paljon ja me oltiin yksi kymmenestä onnekkaasta testaajaporukasta. 

"Tämä on tosi kivaa!" 

Puuhaboxi on satuseikkailu, joka on tarkoitettu erityisesti 3-6-vuotiaille, mutta tämän parissa kyllä isommatkin viihtyivät. Vanhemman aktiivista osallistumista tämä vaatii kyllä. Puuhaboxissa on tarina ja tehtäviä, jotka etenevät aina uudelle pisteelle tultaessa.  Tehtäviin vaadittavat tarvikkeet löytyvät jokaiselta kotoa. Tarinaan liittyvät kirjeet ja kortit tulevat paketissa, paketissa myös selkeä ohje vanhemmille järjestelyistä. 

"Nyt se on valmis. Hei, tiedänkin mistä etsin nyt!" 

Tarina etenee kirjeistä löytyvien tehtävien ja vihjeiden avulla. 

"Äitii, äitiii!! Nyt se löytyi, saanko avata jo? Tuu äkkiä tänne!"

Katariina oli Puuhaboxia testaajana ja tykkäsi kovasti. Tarinan loputtua halusi tehdä tehtäviä uudelleen ja uudelleen. Koko tarina pitää kuulemma tehdä kokonaan uudelleen joku päivä! Todellakin tykkäsi tästä! 

Hirveitä ponnisteluja tämä ei vanhemmalta vaadi, onneksi. Pieniä alkuvalmisteluja ja tarinan / tehtävien lukemista aina uuden kuoren löydyttyä. Ei siis todellakaan mitään vaativaa! 

Tehtäviä on monipuolisesti, esim. liikunnallisia tehtäviä joita jatkettiin vielä seikkailun päätyttyäkin. 

Jos olisin ajatellut vähän tarkemmin, niin oltaisiin tehty tämä Lempin päiväunien aikana. Nyt Lempi kerkesi aina välillä hääräillä ja häiritä tehtävän kulkua. Olisi ollut ihana, kun olisi voinut keskittyä ihan täysillä itsekkin tähän seikkailuun. Katariinan seikkailua ei Lempin hääräämiset haitanneet kylläkään.. 

Tarinan edetessä kerätään merkkejä joilla tehtävän saa loppuun suoritettua. Nalle saatiin pelastettua ja noita häipyi muille maille.

Puuhaboxiin pääset tutustumaan tästä.

Puuhaboxin avulla teet tylsästä arkipäivästä suuren seikkailun lapselle. 

-Kirsi ja Katariina / Lapsellista arkea 

On siistejä ihmisiä ja sitten minä

Hiukkasen kateellisena katson kaikkien kuvia siisteistä taloista ja tyylikkäistä sisustuksista. Instagramit, Facebookit ja kaikki pursuaa toinen toistaan tyylikkäämpiä kuvia viimeisen päälle laitetusta sisustuksesta, puutarhasta ja hyvästä siivosta. Pinnat kiiltävät ja ikkunat säihkyvät, tavarat ovat paikoillaan, kukat kukkivat jne. Sisustuksessa yksityiskohdat ovat mietitty tarkkaan, on niin tyylikästä ja tavaraa vähän. Lastenhuoneet ovat niin hienoja ja siistejä, että lasten huoneiksi ei heti uskoisikaan. Ei ole leluja levällään, ei tarroja kaapin ovissa, ei mitään roinaa pöydillä...

Entäs meillä? Tavarat kerääntyvät epämääräisiin kasoihin, pinoihin ja kekoihin. Tyhjäksi raivattu taso on hetkessä täynnä tavaraa. Pyykkiteline on viimeksi ollut täysin tyhjä jouluna, ei siinä välttämättä pyykkiä ole ollut kuivumassa, mutta kaikkea muuta tavaraa kyllä siihen on kertynyt... Välillä meidän pinot pyykkitelineellä uhmaavat fysiikanlakeja korkeuden ja telineen kestävyyden suhteen. Ihme ettei se ole rysähtänyt jo aikaa sitten.. 

Säihkyvistä pinnoista ei ole tietoakaan. Tahmaisia sormenjälkiä  ja muuta shaibaa on joka paikassa. Ikkunaankin on niin kiva piirtää sylyllä, suklaisella sellaisella tietenkin. Valkoisella maalattu ovi alkaa olemaan harmaa, taas. Seuraavaksi varmaan maalaan sen suosiolla mustaksi. Ovenpielistä näkee Lempin pituuden. Kummasti karmit ovat alhaalta täynnä tahmaa. Pitäiskö nekin maalata mustaksi? Pesun jälkeen ne ehkä pysyy hetken puhtaina. Tai sitten ei. 

Tyttöjen huoneessa on ikuinen kaaos. Siellä todellakin kasat uhmaavat painovoimaa. Aina joskus kuuluukin ryminää, kun painovoima lopulta voittaa. Minimalismista ei ole tietoakaan. Feng Suitkin on ihan hukassa. Huone on konmarittajan painajainen. Sänkyjä on salaa koristeltu, vaatteet vyöryy kaapista, tyhjää tasoa ei löydy mistään. Viikkosiivouksen jälkeen aina vannotaan, että nyt pidetään kamari kunnolla siistinä. Mutta illalla kun pitäisi siistiä huone, sitä ei koskaan jakseta tehdä kunnolla, vaan jätetään lattialle odottamaan huomista ja siihen ne sitten jääkin usein. Tai siivotaan pikaisesti ja huolimattomasti. 

Pihalla rehottaa pääasiassa sammal ja joka puolella on kiviä, juuria tai kantoja. Tasaista nurmikkoa tai sammalikkoa ei ole missään. Hyvänä vuonna saan puutarhan antimina kourallisen mansikoita ja muutaman perunan. Kirsikkapensaassa oli varmaan koko kaupungin kirvat viime kesänä. Nauriisiinkin tuli oikea matojen yhdyskunta. Sipulit märäni. Omenapuuhun tuli yksi omena. Sisälläkin saan kaikilta kasveilta hengen yleensä vietyä aika nopeasti. Jopa kaktuksilta. 

Meidän tavarapaljous on varmasti minimalistin pahin painajainen. Kummasti tuota tavaraa vaan kertyy, vaikka kuinka koittaa hävittääkin sitä pois. Uskon sen lisääntyvän salaa öisin. Ja ne vielä kokoontuvat tasoille. Vasta tyhjennetty hedelmäkuppi on hetkessä täynnä pikkusälää. Kymmeniä avaimia, joita kukaan ei tarvitse. Pattereita, joista kukaan ei tiedä onko niissä virtaa vai ei. Klemmareita, nappeja, teippejä, kolikoita, nauloja, ruuveja, tärkeitä kiviä, käpyjä ja keppejä.. Mitäpä meidän hedelmäkupista ei löytyisi? Ai niin, hedelmiä. Ne ei mahdu sinne.

Hedelmäkulhoon mahtuu yllättävän paljon kaikkea pikkusälää. Tähän tulee aina laitettua äkkiä se jokin talteen. 

On paljon helpompaa nakata takki lattialle kuin laittaa naulakkoon. Kengätkin on helpompi potkaista johonkin. Kenkäkoriin tai riviin laittamiseen tuhrautuu ihan liikaa aikaa. Vessapaperihylsyt on tuhottoman kova homma laittaa roskiin, tai ottaa edes pois telineestä. Siksi kai paperirulla yleensä onkin pöydällä. 

Paljosta siivouksesta huolimatta meillä ei koskaan ole siistiä, tai no ehkä joskus ja jouluna yöllä. Ihan kamalasti ei kannatakkaan sisustaa, kun en jaksa nipottaa, että paikat pysyy tip top. Ja tyyli on muutenki niin rönsyilevää.. Saisin luutun kanssa kulkea kokoajan, ihan oikeasti. Siltikin peli olisi varmasti menetetty. Uudet tapetit olivat 2 päivää siistit, kunnes mustikkasopat levisi seinään. Eihän ne pesulla lähtenyt. Tietenkään. Selän kun kääntää, niin kymmenen tavaraa on tuotu näytille. Ja jätetty siihen. 

Vaikka aina ihaillen katson muiden kotien kuvia ja sisustuksia, niin tiedän ettei sellainen sovi ollenkaan minulle. En ole kovinkaan tarkka tavaroista. Siivotaan kyllä paljon, imuroidaan päivittäin jne. Ei meillä likaista ole, mutta tavarat vain tahtovat jäädä levälleen. Pieni kaaos on oikeastaan minusta vain kotoisaa. En haluaisi varoa tavaroita, vaatteita tai pintoja. Haluan, että meidän kodissa voi elää vapaasti pelkäämättä, että tulee seinään sotkua tai lattiaan naarmuja. Varomatta esineitä tai tavaroita. Olematta turhan tarkka. Ei haittaa, jos hanskat jää eteisen lattialle tai pipo pöydällä. Tai jos kengät ei ole rivissä. Jos kiva leikki on kesken ja lelut ympäriinsä, niin haittaako tuo? Ei minua ainakaan. Siivotaan sitten leikkien jälkeen. Järjestellään tavaroita ohi kulkiessa paikoilleen.

Lapset joutuvat toki kantamaan kortensa kekoon siivoamisessa. Ulkovaatteiden korit osaa pienemmätkin järjestää, kun sille on tarve (eli aina kun kaapissa on kaaos ja pareja ei löydy), imurointipäivä on jokaisella oma (Lempillä ei tietenkään vielä ole). Jatkuvasta ja paljosta siivoamisesta huolimatta salaa syntyy kekoja, kasoja ja kätköjä, joiden tyhjäksi raivaamista tulee usein lykättyä. 

Pyykkitelineen päälle on nyt kertynyt muutama korjattava vaate, vaatehuoneeseen meneviä talvivaatteita ja jokunen limppaamista odottava vaate, sekä kangastilkkuja. Syöttötuolin pehmuste, vauvanpeitto ja makuupussikin pitäisi jo vaatehuoneeseen viedä. Äkkiähän tuon tyhjentää taas joku päivä, mutta saman tien tulee siihen jotain uutta nostettua odottamaan vientiä tai paikoilleen laittamista. 

Mites muilla? Uhkaako kaaos vai pysyykö tavarat aina paikallaan ja talo siistinä? 

-Kirsi/Lapsellista arkea