Hiukkasen kateellisena katson kaikkien kuvia siisteistä taloista ja tyylikkäistä sisustuksista. Instagramit, Facebookit ja kaikki pursuaa toinen toistaan tyylikkäämpiä kuvia viimeisen päälle laitetusta sisustuksesta, puutarhasta ja
hyvästä siivosta. Pinnat kiiltävät ja ikkunat säihkyvät, tavarat ovat paikoillaan, kukat kukkivat jne. Sisustuksessa yksityiskohdat ovat mietitty tarkkaan, on niin tyylikästä ja tavaraa vähän. Lastenhuoneet ovat niin hienoja ja siistejä, että lasten huoneiksi ei heti uskoisikaan. Ei ole leluja levällään, ei tarroja kaapin ovissa, ei mitään roinaa pöydillä...
Entäs meillä? Tavarat kerääntyvät epämääräisiin kasoihin, pinoihin ja kekoihin. Tyhjäksi raivattu taso on hetkessä täynnä tavaraa. Pyykkiteline on viimeksi ollut täysin tyhjä jouluna, ei siinä välttämättä pyykkiä ole ollut kuivumassa, mutta kaikkea muuta tavaraa kyllä siihen on kertynyt... Välillä meidän pinot pyykkitelineellä uhmaavat fysiikanlakeja korkeuden ja telineen kestävyyden suhteen. Ihme ettei se ole rysähtänyt jo aikaa sitten..
Säihkyvistä pinnoista ei ole tietoakaan. Tahmaisia sormenjälkiä ja muuta shaibaa on joka paikassa. Ikkunaankin on niin kiva piirtää sylyllä, suklaisella sellaisella tietenkin. Valkoisella maalattu ovi alkaa olemaan harmaa, taas. Seuraavaksi varmaan maalaan sen suosiolla mustaksi. Ovenpielistä näkee Lempin pituuden. Kummasti karmit ovat alhaalta täynnä tahmaa. Pitäiskö nekin maalata mustaksi? Pesun jälkeen ne ehkä pysyy hetken puhtaina. Tai sitten ei.
Tyttöjen huoneessa on ikuinen kaaos. Siellä todellakin kasat uhmaavat painovoimaa. Aina joskus kuuluukin ryminää, kun painovoima lopulta voittaa. Minimalismista ei ole tietoakaan. Feng Suitkin on ihan hukassa. Huone on konmarittajan painajainen. Sänkyjä on salaa koristeltu, vaatteet vyöryy kaapista, tyhjää tasoa ei löydy mistään. Viikkosiivouksen jälkeen aina vannotaan, että nyt pidetään kamari kunnolla siistinä. Mutta illalla kun pitäisi siistiä huone, sitä ei koskaan jakseta tehdä kunnolla, vaan jätetään lattialle odottamaan huomista ja siihen ne sitten jääkin usein. Tai siivotaan pikaisesti ja huolimattomasti.
Pihalla rehottaa pääasiassa sammal ja joka puolella on kiviä, juuria tai kantoja. Tasaista nurmikkoa tai sammalikkoa ei ole missään. Hyvänä vuonna saan puutarhan antimina kourallisen mansikoita ja muutaman perunan. Kirsikkapensaassa oli varmaan koko kaupungin kirvat viime kesänä. Nauriisiinkin tuli oikea matojen yhdyskunta. Sipulit märäni. Omenapuuhun tuli yksi omena. Sisälläkin saan kaikilta kasveilta hengen yleensä vietyä aika nopeasti. Jopa kaktuksilta.
Meidän tavarapaljous on varmasti minimalistin pahin painajainen. Kummasti tuota tavaraa vaan kertyy, vaikka kuinka koittaa hävittääkin sitä pois. Uskon sen lisääntyvän salaa öisin. Ja ne vielä kokoontuvat tasoille. Vasta tyhjennetty hedelmäkuppi on hetkessä täynnä pikkusälää. Kymmeniä avaimia, joita kukaan ei tarvitse. Pattereita, joista kukaan ei tiedä onko niissä virtaa vai ei. Klemmareita, nappeja, teippejä, kolikoita, nauloja, ruuveja, tärkeitä kiviä, käpyjä ja keppejä.. Mitäpä meidän hedelmäkupista ei löytyisi? Ai niin, hedelmiä. Ne ei mahdu sinne.
Hedelmäkulhoon mahtuu yllättävän paljon kaikkea pikkusälää. Tähän tulee aina laitettua äkkiä
se jokin talteen.
On paljon helpompaa nakata takki lattialle kuin laittaa naulakkoon. Kengätkin on helpompi potkaista johonkin. Kenkäkoriin tai riviin laittamiseen tuhrautuu ihan liikaa aikaa. Vessapaperihylsyt on tuhottoman kova homma laittaa roskiin, tai ottaa edes pois telineestä. Siksi kai paperirulla yleensä onkin pöydällä.
Paljosta siivouksesta huolimatta meillä ei koskaan ole siistiä, tai no ehkä joskus ja jouluna yöllä. Ihan kamalasti ei kannatakkaan sisustaa, kun en jaksa nipottaa, että paikat pysyy tip top. Ja tyyli on muutenki niin rönsyilevää.. Saisin luutun kanssa kulkea kokoajan, ihan oikeasti. Siltikin peli olisi varmasti menetetty. Uudet tapetit olivat 2 päivää siistit, kunnes mustikkasopat levisi seinään. Eihän ne pesulla lähtenyt. Tietenkään. Selän kun kääntää, niin kymmenen tavaraa on tuotu näytille. Ja jätetty siihen.
Vaikka aina ihaillen katson muiden kotien kuvia ja sisustuksia, niin tiedän ettei sellainen sovi ollenkaan minulle. En ole kovinkaan tarkka tavaroista. Siivotaan kyllä paljon, imuroidaan päivittäin jne. Ei meillä likaista ole, mutta tavarat vain tahtovat jäädä levälleen. Pieni kaaos on oikeastaan minusta vain kotoisaa. En haluaisi varoa tavaroita, vaatteita tai pintoja. Haluan, että meidän kodissa voi elää vapaasti pelkäämättä, että tulee seinään sotkua tai lattiaan naarmuja. Varomatta esineitä tai tavaroita. Olematta turhan tarkka. Ei haittaa, jos hanskat jää eteisen lattialle tai pipo pöydällä. Tai jos kengät ei ole rivissä. Jos kiva leikki on kesken ja lelut ympäriinsä, niin haittaako tuo? Ei minua ainakaan. Siivotaan sitten leikkien jälkeen. Järjestellään tavaroita ohi kulkiessa paikoilleen.
Lapset joutuvat toki kantamaan kortensa kekoon siivoamisessa. Ulkovaatteiden korit osaa pienemmätkin järjestää, kun sille on tarve (eli aina kun kaapissa on kaaos ja pareja ei löydy), imurointipäivä on jokaisella oma (Lempillä ei tietenkään vielä ole). Jatkuvasta ja paljosta siivoamisesta huolimatta salaa syntyy kekoja, kasoja ja kätköjä, joiden tyhjäksi raivaamista tulee usein lykättyä.
Pyykkitelineen päälle on nyt kertynyt muutama korjattava vaate, vaatehuoneeseen meneviä talvivaatteita ja jokunen limppaamista odottava vaate, sekä kangastilkkuja. Syöttötuolin pehmuste, vauvanpeitto ja makuupussikin pitäisi jo vaatehuoneeseen viedä. Äkkiähän tuon tyhjentää taas joku päivä, mutta saman tien tulee siihen jotain uutta nostettua odottamaan vientiä tai paikoilleen laittamista.
Mites muilla? Uhkaako kaaos vai pysyykö tavarat aina paikallaan ja talo siistinä?
-Kirsi/Lapsellista arkea