Vuosi 2021

Tämä vuosi alkaa olemaan taputeltu. 

Klap, Klap. 

Viimeisen päivän ohjelmana onkin ihan vain herkuttelua ja rakettejakin pitäisi ampua. Turhaa rahan haaskaustahan se on, mutta lapset sitä odottaa kovasti. Itsekin muistan lapsuudessa rakettien ampumisen tärkeyden. Joten raketteja ostetaan ja ammutaan. 

Tokihan raketit roskaavat ja saastuttavat luontoa. Tulee pienhiukkasia ja mitä lie päästöjä niiden tekemisessä ja kuskaamisessa tänne. Oli kuitenki positiivista huomata, että ainakin osa raketteja myyvistä ja maahantuovista yrityksistä kompensoi hiilijalanjälkeä kohdentamalla varoja mm. vesistöprojekteihin. Toki olisi mukava tietää tarkemmin projekteista ja niiden etenemistä..

  

Ammuttako te raketteja? 

***

Mutta vuosi 2021 oli kyllä merkittävä vuosi monella tapaa, paljon suuria muutoksia taphtui. Alku vuosi meni armottomasta raskauspahoinvoinnista ja väsymyksestä selviämiseen ja töihin.

Kesä meni kuumuudesta nauttiessa ja turvotus oli ihan kamalaa. Ison mahan kanssa oli melkoisen tukalia nuo helteet ja siksi kai se turvotuskin oli ihan omaa luokkaansa.

Jalkapallo on olennainen osa meidän arkea. Helena aloitti uudelleen fudiksen, eli 4 pelaajaa meillä. Lempi toki vielä käy vain perhefutiksessa, joten ei paljon ole treenejä, eikä pelejä ollenkaan. 

Katariina aloitti ensimmäinen luokan, Helena siirtyi yläkouluun ja Juhani meni ammattikouluun. Kriisi! Mun vauva on amiksessa! 

Syksyllä ostettiin yllättäen isompi talo ja ennen muuttoa kerkesi kuopuskin syntyä. Aiemmat raskaudet ovat meneet aina yli, mutta tämä neiti olikin hätäisempi ja tuli muutaman viikon etuajassa maailmaan.

Toki vuoteen mahtui paljon pienempiä ja suurempiakin asioita ja tapahtumia. Romaanin verran kai sais kirjoitettua jo niistä.. 

Vuosi 2021 kyllä jää mieleen suurien muutosten vuotena. 

Meidän koirat eivät onneksi pelkää ollenkaan raketteja. 

Oikein Hyvää ja Onnellista Uutta Vuotta kaikille! 

Rohkean Roosan seikkailuja

Roosa-sarjan kirjat ovat ihania, meillä näitä luetaan säännöllisesti. Usein lapsia pelottaa kummitukset ja muut sellaiset, mutta Roosan avulla meillä suorastaan toivotaan kotiin kummituksia ja salaperäisiä mysteereitä. 

Roosa ja punainen mysteeri kirjassa Roosa seikkailee kummitusystäviensä kanssa, ratkoo salaperäisiä merkkejä ja pelastaa pulaan joutuneen pupun. 

Roosa ja vaaleanpunainen kummitus kirjan tapaan tämäkin on mukava lukea, hienosti kuvitettu, eikä lainkaan pelottava. Rohkeaan Roosaan on ilmeisesti lasten helppo samaistua tai Roosa rohkaisee lapsia esimerkillään. 

       Kiitos kirjasta Haamu Kustannus 

                Affiliate-linkki merkitty * 

Kirjailija: Rosario Garcia Gil

Julkaistu: 2020

Kustantaja: Haamu Kustannus 

Sivumäärä: 53

Roosan perhe asuu vanhassa talossa, jota Roosa rakastaa. Talo on täynnä arvoituksia, joita Roosa myös rakastaa. Talosta hän on löytänyt uuden ystävän, joka on itsekin oikea mysteeri. Se on nimittäin vaaleanpunainen kummitus.

Talossa tapahtuu taas. Aivan kuin Roosa saisi omituisia viestejä joltakulta, joka selvästi pitää punaisesta väristä. Taitaa olla taas arvoitusten ratkomisen aika!
Kummitusystävät ja Lilli-nukke apunaan Roosa aloittaa yölliset salapoliisiseikkailut ja löytää talosta uuden huoneen. Ja se onkin varsin erikoinen.

Oman kirjasi löydät * tästä

Joululeipomisia: Hanna-tädin kakut

Hanna-tädin kakut ovat minun suosikkeja. Näitä tulee yleensä leivottua vain jouluisin, vaikka voisi kyllä useamminkin tehdä.

Nämä ovat nopeita ja helppoja. Hyvän taikinan ansiosta pienilläkin leipureilla leipominen onnistuu helposti. Hujauksessa tuli useampia satoja Hanna-tädin kakkusia tehtyä. Nams.

Minä ruukkaan ensin tehdä taikinasta pitkiä pötköjä, josta leikkaan veitsellä suunnilleen samankokoisia palasia. Palasista sitten pyörittelen palloja ja palloja hieman pellillä litistän haarukalla ristikkäin. 

Resepti löytyy täältä >> Hanna-tädin kakut

Joko joululeipomiset on leivottu vai leivoitko ollenkaan?

-Kirsi / Lapsellista arkea 

Vaatimatonta, mutta haittaako se?

 Oikeastaan (pienet) lapset ei ihan hirveästi vaadi hienouksia ympärilleen. Lempi, joka on innokas autoilla leikkijä, sai tänään parkkitalon. Pahvilaatikosta se kyhättiin.

Kaupasta ostettu hieno parkkitalo tuskin olisi mieluisampi, tätä kun sai itsekin olla tekemässä. Ja tätä voidaan laajentaa, jos halutaan. Tästä myös päästään eroon hyvin helposti. Eikä maksanutkaan mitään.

Mutta onhan se kiva seurata , miten lapsi voi olla onnellinen pahvilaatikosta. Ja miten moneen käyttöön pahvilaatikot sopivat. Isommat ovat rakentaneet monenlaisia nukkekoteja ja muita kyhäelmiä pahvilaatikoista.

Toki varmaan joku kauhistelee, että on siinä lapsella lelut, mutta tarviiko kaiken aina olla viimeisen päälle hienoa ja uutta, kaupasta ostettua? Tai tarviiko kaikkea olla? 

Tässä arjen keskellä sain vaihteeksi käsityönkin valmiiksi. Kietaistavan kaulaliinaan neuloin Lempille jostain kimaltelevasta langasta. Tuossa paukkupakkasten (-26°C) huomasin, ettei huiveja ole meillä kyllä liikaa.. Kaikki kun tuppaa olemaan hukassa lähdön hetkellä.

Ihan vain vuorotellen oikein ja nurin neuloen huivin tein. Paksuilla puikoilla paksua lankaa, siksi sen taisinkin valmiiksi saada.. Sen verran oli nopea tehdä.

Jouluvalmistelut pitäisi tässä aloitella, jostain vain pitäis kaivella sopivaa fiilistä. 

Hyvää alkanutta viikkoa!

-Kirsi 

Ihana kummituskirja pienille

Roosa ja vaaleanpunainen kummitus kirja sopii mainiosti pienillekin lapsille ja erityisesti alaluokkalaisille. Tämän kirjan avulla kummitukset eivät tunnukkaan niin pelottavilta enää. 

Hiukan epäröin ensin tätä iltasella lukea, mutta yhtään ei lapsia pelottanut. Olin varma, että herkästi pahoja unia näkevällä tämä tulisi uniin, mutta eipä tullutkaan. Tykkäsivät vain ja varmaan mielellään ottaisivat meillekin oman kummituskaverin. 

Kirjaan on hienosti piilotettu myös opettavaista sävyä toisten tunteiden huomioon ottamisesta. Kirjojen avulla lapset oppivat empatiataitoja muun muassa. Siksipä lukeminen lapsille kannattaa aina. 

Vaikka kirjassa on paljon sivuja ja tekstiäkin ihan lukea asti, on tarina niin kiva, että meillä tätä on 3-vuotiaalle luettu jo monena iltana iltasaduksi. Isommatkin ovat tykänneet tätä kuunnella ja lukea. Kuvitus on ihanan lempeä ja selkeä. 

Affiliate-linkki merkitty * 

             Kirja saatu kustantajalta 

ROOSA JA VAALEANPUNAINEN KUMMITUS

Teksti ja kuvat: Rosario Garcia Gil

Kustantaja: Haamu Kustannus

Sivumäärä: 69

Julkaistu: 2017

Hitaasti Roosa kävelee käytävään, jossa vanha kaappikello seisoo. Silloin hän näkee jotain, joka saa hänet pysähtymään. Jokin leijui kellon edessä. Ja se jokin tuijottaa Roosaa.

Roosan perhe on muuttanut vanhaan, kauan asumattomana olleeseen taloon.

Talon vanhat esineet kiehtovat Roosaa ja tavaroiden tutkiminen on Roosan mielestä yhtä seikkailua.

Parasta Roosan mielestä on oma vaaleanpunainen huone vanhoine tavaroineen. 

Vanha kaappikellon on rikki,mutta joka yö Roosa kuulee kellon lyövän kaksitoista kertaa. Ensin se pelottaa, mutta kaappikellon ansiosta Roosa löytää uuden ystävän, vaaleanpunaisen kummituksen.

Oman kirjan löydät * tästä

Kirsi / Lapsellista arkea 

Joulumysteeri

Sain synttärilahjaksi tänään pikkuveljen porukalta hauskan joulukalenterin, Joulumysteerin. 

Kalenterissa ei ole perinteisesti 1-24 numeroilla merkittyjä luukkuja, vaan luukut ovat kolminumeroisia. Seuraavaan tehtävään  päästäkseen pitää aina ratkaista kolminumeroinen koodi ja siten tietää, mikä luukku on avausvuorossa.

Ainakin nämä alkupään tehtävät ovat olleet helppoja ja ihmettelen suositusikää 15+. Tarinakin tuntuu ihan lällyltä tuota ikäsuositusta ajatellen. 

 Joulupukilla on siis käynyt varas ja tehtävänä on ratkaista, kuka varas on. Luukuista paljastuu hahmoja ja symboleja, joiden avulla etsitään seuraava tehtävä ja luetaan kuulustelupäiväkirja.

Hauskaa ajanvietettä ja kiva kalenteri tosiaan kuitenkin. Isomman lapsen kanssa tätä oli kiva tehdä.

Itse olisin kaivannut enemmän älyä haastavia tehtäviä kuitenkin.

-Kirsi /Lapsellista arkea 

Joulukalenterit

Hyvissä ajoin ennen joulua kaupat on täynnä mitä ihmeellisempiä joulukalentereita. Onhan ne hienoja, mutta on ne kyllä kalliitakin.

Meillä on aina ihan tavallisia suklaakalentereita, en raaski mitään kalliita ja erikoisia ostaa. Niitä kun pitäisi aina monta ostaa.. Tänä vuonna tein poikkeuksen ja ostin tytöille voimisteluliiton korukalentereita yhteisiksi. Saa nähä riittääkö sopu jakamiseen. 

Kalenterista tulee ranne- ja kaulakorut ja niihin 22 erilaista riipusta. Kalenterilla oli hintaa 12 euroa ja siitä jää 7 euroa paikalliselle voimisteluseuralle. Todella hyvä kate ja kannatuksen vuoksi oikeastaan ostinkin näitä. On tärkeää tukea lasten ja nuorten harrastuksia. 

Partiolaisten kalentereita ostin myös aikaisemmin, kun Juhani Partioon kuului, mutta sitten koko toiminta täällä loppui. Toimintaa kyllä käynnistellään, ehkäpä ens jouluksi ostan sellaisen. 

Itselle aion ostaa Veikkauksen joulukalenterin. Tämä on ihan perinteeksi jo itselle tullut. 

Millasia kalentereita teiltä löytyy? 

-Kirsi /Lapsellista arkea