Ei ne kukot pataan päädykkään..

Hirveän nopeaa kesä mennä hurahti ja arki on alkanut. Kiirettä, kiirettä. Kesän kuulumisia vielä: 

Kesän aikana meille on kuoriutunut tipujakin. Iida ja Katariina ovat innokkaita hoitajia. Katariina on vasta tänä kesänä rohkaistunut hoitamaan kanoja ja tipuja enemmänkin. 

Penkki-tipu Iidan sylissä. Muut tiput ovat saaneet nimekseen Lulu, Tyyne ja Kana. 

Jännityksellä odotan onko tiput kanoja vai kukkoja. Kukkojen kanssa ongelmana olisi se, että meille ei mahdu enää yhtään kukkoa lisää. Usein tipuista yli puolet ovatkin valitettavasti kukkoja. Pidän siis peukkuja pystyssä, että nämä kaikki olisivat kanoja. Tuskin kuitenkaan, mutta toivossa on hyvä elää.. 

Tyyne-tipu on rauhallinen. Istuskelee tyttöjen sylissä, olalla ja päänkin päällä. 

Kanoja meillä on ollut jo useampia vuosia. Ja tupuja on kuoriutunut pari pientä pesuetta vuodessa. Alkuun ajattelin, että ylimääräiset kukot syödään, mutta eipä noita ole ilennyt syödä. Ei millään. Kun niitä hoidetaan ja ruokitaan, annetaan nimi, niin tuntuu väärältä syödä ne lopuksi. Tokikin omien kukkojen liha olisi varmasti hyvää ja taatusti lääkkeetöntä jne. Mutta kuitenkaan en raaski. 

Lasten kanoille antaman nimet joskus naurattavat muita. Esim. Köyhä, Teppo, Santos-Eppu, Noupadi, Poni ja Söpsy taitavat olla hauskimpia meidän kanojen nimistä. 

Kanat ovat kyllä mainioita lemmikkejä kuitenkin. Ja onhan ne omien kanojen munat paljon parempiakin! Keltuainenkin on ihan erivärinenkin omien kanojen mukissa, siis kunnolla keltainen. Tokikin varmasti munat saisi halvemmalla kaupasta, mutta harrastukset maksaa.

Alpertti eli Alppu-kukko on komistus. Meidän nuorin kukko, jolla on maailman rumin ääni, mutta on vaan niin söpö. Alppu säikäyttää minut usein öisin, jos nukumme ikkuna auki. Alpulla on järkyttävän rumalla ääni. Kiekumiseksi sitä ei voi sanoa. 

Löytyykö teiltä lemmikkejä? 

-Kirsi /Lapsellista arkea 

Kuka päättää hampaiden pesusta?

Luin joku aika sitten juttua, jossa äiti tuskaili lapsen hampaiden pesusta. Tai siis, kun lapsi ei halua pestä hampaita ollenkaan. Kyse ei edes ollut taaperosta, vaan isommasta kouluikäisestä lapsesta jo. Äiti oli jo luovuttanut, eli lapsi ei pessyt hampaita. Ei ollut pitkään aikaan pessyt.

Tärkeää on, että jokaisella lapsella on oma hammasharja! Ei niin, että perheen lapsilla on yhteisiä harjoja, eikä niitäkään niin montaa kuin lapsia. Yäk! 

Toki hampaidenpesukaan ei aina suju kuin tanssi. Tietenkään. Meillä on jokaisella lapsella ollut kausi, jolloin on hampaiden pesusta on tehty show. Isolla ässällä. Yleensä kausi ajoittuu (yllättäen) uhmaikään, sillon kun ei mikään passaa.. Mutta siltikään hampaita ei jätetä pesemättä. 

Hampaidenpesusta voi helposti tehdä vaikeana aikana hiukan helpompaa, jos lapsi saa itse valita harjan ja tahnan. (Haa, taas syyllistyn kai hemmottelvaan kasvatukseen, lahjontaa) Otetaan aikaa. Lauletaan hammaspeikkolaulua. Suunnataan huomiota muualle. Kuitenkin ne hampaat pestään ja piste.

Lempi on nyt alkanut vastustelemaan hampaidenpesua. Tai oikeastaan haluaisi vain itse harjata. Tietenkään se ei sovi. Aikuisen pitää harjata ne myös. Lempin kohdalla toimii onneksi vielä harhautus. Odotan vain kauhulla, sitä kun tulee se pahin aika eteen. Sen verran äkäinen osaa jo olla, että helppoa ei tämänkään (t)uhmaikä tule olemaan. 

Katariinan hampaidenpesussa iltaisin aina jompikumpi (minä tai mies) tekee loppupesun. Usein vielä Iidallekkin tehdään loppupesu illalla. Aamuisin saavat pestä itsekseen. 

Ja paska mutsi tunnustus: tämä on se heikkokohta meillä, siis hampaidenpesu aamulla. On ollut aina. Pakko myöntää, että se jää toisinaan tekemättä lomalla ja viikonloppuisin. Arkiaamuina koululaisilla se on osa rutiinia. Mutta viikonloppuisin, kun kaikki herää eri aikaan, venyy aamupalalla tms, niin tahtoo välillä unohtua. On kiire leikkimään ja puuhailemaan muuta ja koko hampaiden peseminen unohtuu kokonaan.. 

Onneksi kotona on kuitenkin sitten tapana napata se purkka pöydästä lähtiessä. Tokikaan se ei pesua korvaa, mutta jos nyt hiukan parantaisi tilannetta? 

 Ja onneksi lapsilla on kuitenkin hyvät hampaat! Jos ei olisi, niin vikahan olisi minussa, kun en tarkemmin huolehdi aamuisin. Tarvis kyllä skarpata! 

Iltaisin hampaiden pesu on rutiinia. Siitä ei neuvotella. Siitä ei lipsuta. Hampaat pestä aina iltaisin. Piste. 

Xylitol-purkkaa kuluu paljon. Usein koitankin bongailla purkkatarjouksia, yksi purkkapussi ei kauaa kestä. 

Hampaista huolehtimisen yhtenä pisteenä harjauksen lisäksi pidän xylitol-pastilleja ja - purkkaa. Harmittavan kalliita nuo hyvät purkatkin on. Yksi pussi ei kauaa riitä, vaikka toisinaan toppuuttelenkin, ettei purkkaa tarvitse jatkuvasti syödä, vaan syönnin jälkeen vain. Toisaaltaan taas Helenaa patistelen syömään purkkaa, hän kun ei tykkää oikein purkasta. Lempi ei vielä purkkaa syö, pastilleja kylläkin. 

Herra Hakkaraisen pastilleja meillä on usein. Kiva, kun niitä saa jo isommissakin pusseissa! 

Purkat ja pastillit haluan kunnon tuotteina, en mitään makupurkkaa, jossa xylitolia ei paljoa ole. Pitäisi varmaan katsoa netin tarjontaa, jos jossain olisi edullisempaa ja suurempia pakkauksia. Vinkkaapa, jos tiedät! 

-Kirsi/Lapsellista arkea