Uusi vuosi ja uudet kujeet(ko?)

Affiliaite-linkki merkitty*

Hyvää alkanutta vuotta kaikille!

Joulusta kun toipuu saakin jo uutta vuotta juhlia. 

Meillä uuden vuoden vaihtumista juhlittiin rauhallisesti kotosalla raketteja ampuen, hyvin syöden ja pelaillen. Juhani kävi kavereita moikkailemassa, mutta harvoinpa nuo teinit taitaa enää kotona viihtyä.. 

Joulupukki toi Iidalle hauskan palapelin, 350 palaa ja palapelin paloja oli kolmessa eri koossa. Palapeli on tilattu * Martinexilta. Tämä palapeli kasattiin tyttöjen kanssa illalla. 

Illan ohjelmaan kuului myös Monopoli pelaamista. Loputtomiin jatkuva peli tulee usein lopetettua kesken, niin myös tänään. Mutta kivaa oli! 

Ennen tuli aina tinat valettua, mutta se on jäänyt pois. Jonkun korvaavan vois kyllä keksiä, mutta sokerin käryttäminen ei innosta.

Uusi vuosi ei näillä näkymin juurikaan uusia kujeita minulle tuo. Sen verran tuossa lupauduin, että alan pitämään perhefutista (lapsi-vanhempi), kunhan saadaan taas harrastaa. Nyt meillä vain valitettavasti kaikki harrastustoiminta on tauolla, koska korona. Täällä on ollut jo kauan harrastukset tauolla.

Yllättäen (huomaa sarkasmi) innokkaita vanhempia ei löytynyt tähänkään  harrastukseen vetäjäksi. Ilmaiseksi. Lupauduin, kun samalla voidaan käydään Lempin kanssa Perhefutiksessa. Sama homma tahtoo olla täällä kaikessa harrastustoiminnassa. Varmaan kaikkialla?

Jotenkin tuntui 2020 vuosi sujahtaneen ohi silmissä. Vuodelle aiotut tavoitteet siirtyivät uudelle vuodelle. 

Mitä sun uusi vuosi tuo tullessaan? 

-Kirsi / Lapsellista arkea

Kinuskijuustokakkua makean nälkään

Minulla on kauan pyörinyt makeutettu kondensoitumaito eli kinuski kaapissa. Nyt lähdin ihan sen tuhoamisen takia etsimään ohjetta johon sen saan upotettua. Suklaapossun blogista löytyikin herkullisen kuuloinen ohje. Testaamaan siis. 

Ensimmäistä kertaa tein siis tämän tyylistä juustokakkua edes. Tämä ainakin oli kyllä niin hyvää, että tulee jatkossakin tehtyä. Ensin meinasin aatolle tehdä jälkkäriksi, mutta silloin kyllä sitä makeaa tulee syötyä muutenkin. Ja minun on pakko saada aina jouluna luumukiisseliä, nam! 

Ohje löytyy täältä >> Suklaapossun blogi

Ei alkuperäisen näköinen, mutta ainakin tämä oli hyvää!

Ilman kömmähdyksiähän tästäkään ei selvitty. Vuokani halkaisija olikin suurempi, mitä ohjeessa.. Ohjeen mukaan keksejä meni pohjaan noin puolipakettia (6-7 kpl), minulla meni 1,5 pakettia.

Ensimmäistä kertaa kokeilin liivatejauhetta ja se ei toiminut ollenkaan odotukseni mukaisesti. Olisi varmaan pitänyt raakasti uskaltaa laittaa tuplat, vaikka muita aineksia oli ihan ohjeen mukaan. Tai jotain, vai oliko minulla liikaa vettä kuitenkin? Ohjeessa luki jotain tyyliin, että pitää lämmittää turvonnutta liivatemössöä, että sen saa kaadettua sekaan hyvin. Varmaan tässä kohdassa olisi pitänyt hälytyskellojen kalkattaa, kun ei minun seos mennyt ollenkaan niin paksuksi. Nooo, ens kerralla... 

Onneksi pikkuviat eivät makua haitanneet. Ulkonäköä yritin pelastaa suklaaraasteella. (Pohjaan meni koristeluun varatut keksit.) Mutta seuraavalla kerralla osaan varautua liivatteen kanssa paremmin ts. jos se ei sakene kunnolla, niin lisää vaan jauhetta. Ja muistan, että vuokani on isompi.

Ihana Iida oli taas apukokkina, niin ei se niin justiinsa aina ole noiden mittojen kanssa. Hyvää on ja se on pääasia! 

-Kirsi /Lapsellista arkea

7.1 lisätty seuraava versio onnistui paremmin, liivatekkin toimi miten piti. Oma isompi vuoka vain tarvitsee pohjaan keksejä enemmän ja nyt niitä osasinkin varata. Kannattaa todella kiinnittää tässä ohjeessa huomiota vuoan halkaisijaan!

Lumiukkojen kakkaa...

Kovin hankaliin leipomisiin ja askarteluhin  ei vain nyt ole paukkuja minulla riittänyt. Ihan tuntuu olevan kädet täynnä tässä arjessakin. Jotain puuhaa sitä piti kuitenkin keksiä vaihteeksi. 

Lähdettiin tyttöjen kanssaan kokeilemaan miten meidän askartelu maalit pysyisivät lasipurkeissa.

 Ihan hyvin. Toki pesua ne eivät kestä, mikä toisaaltaan ei haittaa. Voipahan pestä ja maalata joskus uudelleen. 

Lempi maalailee omaa purkkiaan. 

                      Ja valmis lumiukko. 

Purkit ajattelin täyttää valkeilla pienillä vaahtokarkeilla, jotka ovat "lumiukon kakkaa".

Lempin, joka siis on 2-vuotias, kanssa en kummoisia korttejakaan jaksanut askarrella. Toki senkin piti askarrella, kun isommatkin. Hirveän helppoa oli piirrellä erikokoisia kolmiota ja leikkailla ne yhdessä irti. Sen jälkeen vain Lempi liimaili ne päällekkäin ja vähän koristuksia kuuseen. 

Nyt on paska mutsi-fiilistä paranneltu :) 

-Kirsi /Lapsellista arkea 

Lumiukko ja pipareita (maailman paras resepti)

Yöllä meidän monivuotinen Tyyne-tonttu oli keppostellut. Kyllä aamulla naurua ja kiherrystä riitti, tytöt (pienimmät) kun uskovat aivan täysin joulupukkiin ja tonttuihin. 

Tyyne-tonttu oli hassutellut yöllä ja tehnyt vessapaperista lumiukon. 

Päivän ohjelmassa oli myös piparien leivontaa. Laiskoina vuosina olen ostanut taikinan kaupasta, mutta tänä vuonna taikina tehtiin itse. Kaupan taikinat ovat helppoja leivottavia lasten kanssa, kotitekoiset taikinat joskus ovat niin tarttuvia ja työläitä. 

Löysin kuitenkin vanhan luottoreseptini. Tämä taikina ei tartu, kun muistaa vähän ripotella jauhoja päälle ja alle kaulitessa. Jos taikinan kaulitsee moneen kertaan ja se alkaa pehmenemään, sen voi hetkeksi laittaa jääkaappiin kovettumaan. Ja taas toimii.

Pipareita tästä annoksesta tulee PALJON. Ainekset voi helposti puolittaa tai tehdä vaikka neljäsosankin.

Ainekset

• 4 dl tummaa siirappia
• 4 dl sokeria
• 8 tl kanelia
• 4 tl inkivääriä
• 4  tl neilikkaa
• 500 g voita tai margariinia
• 4 muna
• 20 dl vehnäjauhoja
• 5 tl soodaa

Kiehauta siirappi, sokeri ja mausteet. Lisää rasva ja hämmentele, kunnes se on sulanut. Anna jäähtyä. Sekoita odotellessa sooda vehnäjauhoihin. Lisää siirappiliemeen ensin munat ja sitten jauhoseos. Sekoita hyvin. Peitä taikina kelmulla. Anna kovettua jääkaapissa yön yli.

Kauli taikina jauhotetulla leivonta-alustalla sopivan paksuiseksi. Ota taikinasta muotilla pipareita ja nosta ne leivinpaperoidulle. Paista 200-asteisessa uunissa 7–12 minuuttia, paistoaika riippuu piparien paksuudesta ja koosta . Anna jäähtyä ja koristele halutessasi.

Taikinakin on niin hyvää. Lempikin Innokkaana leipoi ja vähän taikinakin maisteli. 

Pienet hampaanjäljet ilmestyivät tuon tuosta Lempin taikinakokkareeseen. Ei onneksi oman väen pipareissa haittaa... 

Tytöt innostuivat koristelemaan kasan pipareita. Osa viedään isomummulle ja - papalle seuraavan kerran, kun ohi ajellaan. (Nyt koronan takia ei taideta uskaltaa kyläillä). 

Sokerikuorrutettahan meillä ei piparkakkutalon jäljiltä ollut (talo tehtiin ja syötiin samantien). Tomusokerista ja vedestä tehtiin sitten kuorrute vain.

Onko sinulla luottoreseptejä? 

-Kirsi / Lapsellista arkea 

Lahja kriisi, viimehetken vinkit

Affiliate- linkit merkitty *

Joka vuosi minulle käy näin. Alan miettiä lahjoja vähän liian myöhään. Useimmilla kavereilla  on lahjat paketoituna ja kuusikin sisällä. Mökki tip top. Leipominen on aloitettu lokakuussa ja jouluvalot laitettu jo syksyllä.

Kröhöm. Minä ja meillä - ehei. Pihalle sain jo uudet valot ostettua, mutta en vielä ole saanut niitä laitettua. Ehkä huomenna?

Lahjat, nooooh. Osa on jo tilattu , mutta vielä matkalla, osa ei. Mitään lahjavuoria ei tule meidän lapsille. Lapset saivat muutaman lahjatoiveen esittää pukille, muutaman esittivät kummeille ja mummulle, jotka antavat lahjat itse. Meillä siis ei joulupukki tuo muiden ostamia lahjoja, vaan kiitos ja kunnia niistä menee lahjan antajille.

Pääasiassa lapset saavat vain tarpeellista, pienimmät muutaman pelin ja lelun. Äidilleni ostin kahvipuun, kun kertoi vasta sellaisen vielä joskus haluavan. Nyt on se joskus sitten. Iskä saa kerrankin oman lahjan, Clint Eastwoodin leffoja.  Ja anopille tilasin säädettävät sukkaplokit Kampin tilalta. 

Ja, että itse saan lahjaksi sitä, mitä haluan - > tilasin uuden saunatakin itselleni. Edellisen sain noin 20 vuotta sitten. Iskä oli sen Seppälästä ostanut. Nyt tämä saunatakki alkaa olemaan jo niin kulunut, että paljastaa enemmän kuin peittää. 

Tilasin *Muumien Taikmetsä-kylpytakin  itselleni. Tykkään kuosista ja materiaalikin vaikutti kivalta. Toivottavasti toimii käytössä ja kestää vuosikausia. Mietin monia erilaisia materiaaleja, vertailin hintoja jne. Lopulta päädyin keskihintaisen ja kiva näköiseen. 

Nuukuuksissani mietin jo halvimpia ja epämääräisen oloisia saunatakkeja, mutta kyllä se usein on, että halvalla ei kovin hyvää saa. Ja mitään 200 euron saunatakki en raaski ostaa millään. Taas ihan älyttömän halvat eivät kestä käyttöä (puoliso saanut joskus lahjaksi halppiksia) minun kokemusken mukaan. 

Pari uutta kirjavinkkiä, jos lahja vielä mietityttää:

Muutama viimehetken lahjavinkki teille, isommille lapsille Nelli Orell, Luovakirjani

Tämä piirustuskirja on meillä ainakin ollut hitti!  (Palaan tähän joskus myöhemmin ja esittelen kirjan tarkemmin.) 

Luen juuri todella hyvää kirjaa itänaapureista. Ihan pakko suositella tätä uutuutta. (Tarkemmin palaan vielä, kun saa luettua)* Tappolista, Kremlin salamurhaohjelma ja Vladimir Putinin sota länttä vastaan. 

Äärettömän mielenkiintoisia!! 

Sekä sota kirjallisuudesta kiinnostuneille sopii tämä uutuus.*Operaatio Kaleva jännittävä sorakertomus. Asiantunteva! Teos perustuu kirjallisuus - ja arkistolähteisiim sekä iskuun osallistuneiden veteraanien haastatteluihin. 

**Operaatio Kalevan ja Tappolistan olen saanut näytekappaleiksi, kiitos Atena Kustannus Oy yhteistyöstä. Mielipide on silti omani! Molemmista kirjoista tulee tarkemmat esittelyt vielä. 

××××

 

On ihana huomata, että meidän lapsilla on järki päässä toiveissa. Ei toivota toivomisen ilosta, vaan mietitään tarkkaan mitä haluaa ja tarvitsee. Toivelistat eivät ole kilometrien mittaisia ja ei kuvitella, että saa kaiken. 

Katariinan, eskarilaisen, toiveet olivat : housuja, lautapeli tai - pelejä, sekä suklaata.

Iidan (3.luokalla) toiveet : uusi puhelin (oikea tarve tälle!) ja suklaata.

Helena toivoi erikoistusseja ja vaatteita. 

Juhani : Sukkia, farkkuja ja puhelimen (oikea tarve).

Toki saavat jotain pieniä kirjoittamattomia toiveita lisäksi. Jotain mitä tiedän heidän tarvitsevan tai tulevan tarvitsemaan. 

Yritysuskollisuus ei aina kannata, säästöä sähkön kilpailutuksella

Yleensä olen tyytyväisenä vuodesta toiseen samojen yritysten asiakas. Esim. Puhelinliittymät ovat aina olleet Elisalta (ennen Saunalahti) , vakuutukset LähiTapiolassa (ennen Tapiola).

Sähkösopimuskin on ollut lähes aina Vattenfallilla. Varmaan ainakin sen aikaa, kun on tässä asuttu. 13 vuotta. Nyt kilpailutin sähkösopimuksen, ja melkonen kasa euroja säästyy. Harmi, että sähkönsiirtoa ei voi kilpailuttaa. Se vasta kallista onkin. 

Olisi pitänyt hoksata kilpailuttaa aikoja sitten jo! 

Isohkossa lapsiperheessä sähköä kuluu. Aina pyörii tiskikone tai pyykkikone. Ruokaa saa olla jatkuvasti laittamassa. Ladattavia puhelimia on useita, televisiot, pelikoneet, kahvinkeitin jne. sähköä menee... Meillä käyttövesi lämpenee sähköllä, kallista! Kanalassa palaa talvikauden valot pitkän päivän ja lämmitys siihen päälle tarvittaessa. Autojen lämmitys pakkasilla.. Sähköä menee todellakin. 

Arkkupakastin on vanha, varmasti melkoinen sähkösyöppö. Jääkaapin uudistin vasta, joskaan sekään ei nyt tuliterä ole. Mutta uudempi kuin entinen, joka lienee oli 80-luvulta. Ehkä uusi vie sähköä vähemmän. Toivon ainakin niin. 

Kilpailutus oli superhelppoa! Linkki kilpailutukseen on *>>tässä<<.

Yritysten kannattaisi uskollisia asiakkaita oikeastaan palkita!

Toki nykyisin on todella energiapihejä kodinkoneita ja lamppuja esimerkiksi. Jouluvalot alkaa olemaan led-valoja meilläkin kaikki jo. Mutta minua harmittaa ihan hirveästi se, ettei niitä lamppuja voi vaihtaa. Juurikin pihan jouluvalot tuli tiensä päähän kun yhtäkkiä sammui lähes kaikki ledit. Nyt pitää uusia koko homma, ei vain lamppua tai paria. 

Uusi, ihana jouluvaloni roikkuu tuvassa ruokapöydän yllä.

Säästä sinäkin ja kilpailuta sähkösopimuksesi! Jahka uusi sähkösopimukseni astuu voimaan, palaan asiaan mikä oli todellinen säästö. 

-Kirsi /Lapsellista arkea

Cyber Monday ja heijastintehdas

* merkitsee Affiliaite-linkkiä

Tytöt perustivat "heijastintehtaan" ja monena päivänä värkkäsivät heijastimia.  Lisääkin pitäisi vielä tehdä, että voivat antaa kaikille kavereille. Ihanaa, että värkkäävät. Mutta se jatkuva tavaroiden levitys, lattialla pyörivät helmet, jalkapohjia pistelevät piikit ja renkaat eivät ole niin ihania. 

Tämä inspiraatio tuli joulukalentereiden takia. Helena on vuosia tehnyt kaverinsa kanssa toisilleen joulukalenterit. Nyt Iidakin halusi tehdä omille bestiksilleen kalenterit ja niihin koruja sisällöksi. Katariina aikoi tehdä koko eskarin väelle heijastimet. 

Todella helppo ja nopea toteuttaa, onnistuu pienemmiltäkin aikuisen avustamana.

Tarvikkeet:

korupiikit, erilaisia helmiä, heijastinkangasta, renkaita ja lukkoja/avaimenperiä

Korupiikkiin pujoteltiin helmiä ja heijastinkankaasta leikattiin siivet. Lopuksi isoin helmi pääksi ja piikki pyöriteltiin renkaaksi. Renkaaseen kiinni välirenkaita ja lopuksi lukko/rengas tms, millä sudenkorennon pystyy kinnittämään.

Heijastinkangasta ei tietenkään äkkiseltään meiltä löytynyt. Uhrattiin ylimääräinen heijastinliivi tähän. 

***

Cyber Monday on tänään ja pitäisi jotain vielä ostaa. Tytöt saivat sen verran hyvin kulutettua koruvarastojani, että pitää varmaan tilata lisää. Mm. *Adlibris myy korutarvikkeita ja helmiä.

*Lindexin tarjouksia (tänään 30.11.20202 vielä) pitää myös käydä katsomassa. Lindexin vaatteet ovat yleensä kestäviä lapsillakin.

Juhanin pitäisi vielä käydä valitsemassa *elisalta uusi puhelin, kun vielä hyviä tarjouksia on. 

*Jollyroomissa on myös jotain Cyber Monday tarjouksia. Nekin pitäisi katsoa.

-Kirsi /Lapsellista arkea

Klik, Klik.. Black Weekin löytöjä

 Affiliate - linkin merkkinä on *

Black Friday on venynyt Black Weekendiin ja Black Weekiin ja Cyber Mondaykin vielä siihen päälle. Millon kannattaiskaan ostaa, jos edullisesti haluaa? Ei mitään hajua! 

Meidän seudulla on korona leviämässä hurjaa vauhtia ja kauppoja en nyt halua edes lähteä kiertelemään ja lahjoja etsimään. Loputkin lahjat menee siis tilaukseen. Lasten harrastukset ovat toistaiseksi tauolla. Saa nähdä, miten tilanne kehittyy. Korona, hyvä syy shoppailla vain netissä.

Aluksi ajattelin, että jätän väliin nämä "ylikulutuksen ja - shoppailun mahtipäivät". Sitten oli luppoaikaa ja aloin etsiä netistä pienimmille kummilapsille joululahjoja, kun olin jo toiveita kysellyt. Löysinkin ne ja samalla vähän muuta. Hupsis. 

Nettishoppailu on tehty liian helpoksi. Klik, Klik vaan.. 

Katariinan lahjatoiveena on ollut lautapelejä. Vaikka meillä niitä on järkyttävästi minun mielestä , niin ei kuulemma tarpeeksi kuitenkaan. * Martinexin Black Friday jatkuu koko viikonlopun ja sieltä löysinkin mielenkiintoisia ja edullisia pelejä Katariinalle, palapeli ja muovailumassaa Lempille ja Iidallekin palapelin. Kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa!! 

Iida on toivonut uutta puhelinta joululahjaksi. * elisan tarjouksia olen ajattelut hyödyntää, alustavasti jo katselin valikoimaa,mutta kun en oikein näistä ymmärrä.. Juhani saa melkein katsoa, että tulee hyvä puhelin. Sielläkin näytti olevan Black Friday. Onkohan Cyber Monday? Tai tarjoukset koko viikonlopun...? 

*Adlibris on koko viikon jo ollut Black Weekissä. Huimia tarjouksia sielläkin! Klik, Klik... 

Ihanaa piristystä saa kukista harmauteen ja pimeyteen. Tykkään.

Muutamaa lahjaa lukuunottamatta sainkin lahjaostokset tehtyä nyt. Toki jotain pientä oli jo valmiiksikin hommattuna. Meillä lasten toiveet olivat maltillisia, vain muutamaa lahjaa toivoivat joulupukilta. Toki joulupukin lisäksi kummit muistavat omilla paketeillaan. Ja mummut ja pappa. 

Toivotaan parasta! Pysykäähän terveinä! 

Tuliko shoppailtua Black Weekin aikana? 

-Kirsi /Lapsellista arkea 

Silmiä avaava kirja Pohjois-Koreasta

Affiliate - linkki merkitty * 

Innokkaana lukijana aina välillä tulee kirjoja, jotka pysäyttävät ja pistävät miettimään. Toiset avaavat uusia maailmoja, pureutuvat historiaan, kertovat kauheista ihmiskohtaloista, sivistävät, itkettävät ja puistattavat. 

Joidenkin kirjojen jälkeen voi vain ihmetellä omaa "tyhmyyttään". Miten en ole tiennyt tästäkään mitään? 

Viimeisin pysäyttävä kirja oli Pako Pohjois-Koreasta, Leiri 14.

Blaine Hardenin kirjoittama teos, joka kertoo Shin Dong-hyukin raadollisesta lapsuudesta ja nuoruudesta, elämästä vankileirillä. 

          *>>Oman kirjasi löydät tästä<<

Otteita takakannesta :

 " Pohjois-Korean vankileirillä vuonna 1982 syntynyt Shin Dong-hyuk ei tiennyt pariin vuosikymmeneen mitään maailmasta piikkilanka-aidan ulkopuolella. Hänelle rakkaus, ystävyys ja perhe olivat sanoja vaikka merkitystä. Väkivalta, kidutus ja murhat sen sijaan olivat arkipäivää."

"Shin Dong-hyuk on tiettävästi ainoa, joka on onnistuneesti paennut Pohjois-Korean vankileireiltä - leireiltä, joilla tälläkin hetkellä on jopa 200 000 vankia. Monille näistä leiri on koti ja ainoa totuus, jonka he tuntevat. "

Laajemmin kirjasta täällä. 

Jos et ole lukenut, niin kannattaa lukea! 

(k)riisityyny

Aioin palata isänpäivälahjaan, teen sen nyt. 

Lähes jokainen joskus kaipaa kolhuihin, revähdyksiin tai muihin kylmää tai kuumaa. Jumiutuneisiin hartioihin auttaa lämpö, lasten kasvukipuihin auttaa lämpö.. 

Puolisollani kylmä ilma ottaa todella herkästi niskoihin ja aina valittelee niskojen kylmyyttä ja kipua. Paljon on selkäkipuja, hartioiden kolotuksia jne. Ilmeisesti Iida on ollut hyvin kuulolla, kun keksi tehdä iskälle oman riisityynyn lämpötyynyksi. 

Riisityynyn lempinimenä meillä käytetään KRIISITYYNYÄ. Monesti on kriisi, varsinkin jos yhtään tyynyä ei löydy tai tarpeeksi montaa.. Yhtä kun kolottaa, niin tahtoo sama "vaiva" tulla pienimmillekin. 

(k)riisityynylle riittää hetken lämmitys mikossa. Pitää lämpöä hyvin ja pitkään. Lämmitysaikaan ja lämmönpitoon vaikuttaa toki koko ja täytteen määrä. 

Kankaaksi Iida valikoi pinnasängyn lakananakin toimineen edelleen hyvin napakan puuvillakankaan iskän lapsuudesta. 

Simppelisti vain Iida ompeli reunat umpeen oikeat puolet vastakkain. Kääntö- ja täyttöaukon toki jätti yhdelle reunalle! Tyyny oikeinpäin. Riisit sisään ja reikä kiinni. 

Aiemmin tehdyistä (k)riisityynyistä olen oppinut sen, että saumat kannattaa ommella todella hyvin ja vaikka moneen kertaan. Iida viimeisteli saumat saumurilla,  kun koneen rikkoutumisen takia mummulaan mentiin tekemään työ loppuun. 

Jostain olen joskus vuosikausia sitten  lukenut, että kankaan ja ompelukonelangan pitäisi olla puuvillaa. Jotkut muut materiaalit saattavat syttyä palamaan mikrossa (?). Toki varmaan mikä vain syttyy, jos liian kauan lämmittää.. 

Riisin tilalta kauran jyvät kävisivät ainakin myös sisukseen. Jyviä vain on hankalampi löytää, mitä perus pitkäjyväistä riisiä kaupasta. 

Tässä helppo ja halpakin lahjaidea. Kuka tällaista ei tarvitsisi? 

-Kirsi / Lapsellista arkea

Isänpäivä

Ihanaa Isänpäivää kaikille iseille, isiksi tuleville, isäksi haluaville , papille, ukeille, vaareille ja kaikille muille isähahmoille.. 

Meillä isänpäivää juhlitaan kakkukahvien merkeissä totuttuun tapaan. Lapset ovat kortteja tehneet koulussa ja eskarissa. Jotain on ostettukin. Käydään myös pappaa moikkaamassa. Mutta mitään sen erikoisempaa meillä ei ole tiedossa. Ehkä voitais tehdä iskän lemppariruokaa.. 

Mutta se, mikä meillä on kummastusta herättänyt on se, ettei kouluissa enää tehdä lahjoja, kortteihinkaan ei panosteta. Ei isänpäivänä eikä äitienpäivänä. Onkohan vain meidän koulun juttu? Minä rakastan lasten tekemiä pieniä lahjoja. Mieheni myös. Ja meidän lapset rakastaa tehdä ja antaa niitä meille. Arkenakin. 

Iida eritoten harmitteli asiaan ja oli hyvin harmissaan, kun ei ole koulussa tehty lahjaa. Muisteleinaikoja jolloin aina tehtiin se lahjakin. Keksittiin sitten lahjaidea, joka tulee iskälle tarpeeseen. Ja jonka voi tehdä kotona. 

***

Tietenkään mikään ei voi sujua helposti. Ompelukone kaiveltiin esille ja Iida hiukkasen kerkesi ommella. Jätti koneen pöydälle odottamaan. Yhtäkkiä kuului suhahdus ja koneesta pukkasi hirveät savut ja käry oli ihan jäätävä. Ei muuta kuin töpseli äkkiä irti ja ompelukone pihalle, jos pian syttyy kunnolla palamaan.

Iida sisukkaana ei tietenkään voinut antaa periksi. Lahja oli saatava valmiiksi. Eipä siinä auttanut kuin lähteä mummulaan tekemään työ loppuun. Millään en olisi jaksanut päivän kuskaamisten ja harrastushommien jälkeen lähteä. Pakkohan se oli. Lahjan tekeminen ja antaminen tuntui niin tärkeältä. Ja se, että lahja piti tehdä itse. Ihana Iida. 

Helena jäi sillä aikaan leipomaan kakkua. Miten helppoa jo minulle, kun on innokkaita leipureita ja auttajia. 

Tiedän, että monelle vanhemmalle lasten työt ovat "roinaa". Paljon vuosien takaa on tullut sydämellisiä lahjoja muun muassa. Nämä kaikki ovat vuosia jo koristaneet meillä tupaa.

Mikä se lahja on? Kerronpa myöhemmin..

-Kirsi /Lapsellista arkea 

Jäin tähän koukkuun : Kaikki synnit

Affiliate-linkki merkitty *

Minä, joka en juuri koskaan katso televisiota, sarjoja tai leffoja Netflixistäjäin heti kerralla koukkuun Kaikki synnit sarjaan. Sarja näkyi (näkyykö vielä?) Ylen Areenassa ilmaiseksi. 

Kaverini sarjaa hehkutti ja vinkkasi, että Areenasta näkyy. Olihan se hyvä. Liian hyvä. Yleensä tykkään lukea ennemmin, mutta nyt tämä sarja kyllä kolahti. Muutama tunti toki vierähti yöunista, kun sarjaa vahtasin. Ja nyt piti * Elisa Viihde tilata, jotta saan katsoa 2.tuotantokauden.

Ei ole kauaa, kun vannoin tavallisten telekkarikanavien riittävän meille. Ensin Netflix ja nyt vielä Elisa Viihde. 

Elisalla on nyt tällainen kampanjakin : "Elisa Viihde Aitio + Viaplay Leffat & Sarjat. Kokeile 1 kk -50% 1. kuukausi 6,50€/kk, jonka jälkeen 12,99€/kk. Lopeta silloin kun haluat. Voimassa toistaiseksi."

Kaveri suositteli muutamaa muutakin hyvää sarjaa ja elokuvaa Elisalta. Nyt pitää ottaa sukkapuikot vaan esille ja vahtaamaan ruutua.

Kannattaa tutustua sarjaan, jos ei ole jo tuttu.

kuvakaappaus: Elisa Viihde

-Kirsi / Lapsellista arkea 

Lahkon lapset 3

Pakko hehkuttaa Mariette Lindsteinin Lahko - trilogian päätösosaa! Tätä olen hartaasti odottanut. 

Affiliate-linkki merkitty * 

Aimmat postaukset trilogian kirjoista löydät alla olevista linkeistä

* lahko 1 *

* lahko 2 *

Kirja saatu näytekappaleena. 

Mielipiteeni on oma. 

LAHKON LAPSET - Lahko 3

Kirjoittanut Mariette Lindstein 

Alkuteos Sektens barn

Kustantaja: Atena Kustannus Oy

Ilmestynyt syksyllä 2020

Kansi: Maria Sundberg / Art by Sundberg

Suomentanut Christine Thorel 

Sivuja 485

Takakannesta

"LAHKON VARJO TAHRAA LAPSUUDEN"

Kun armoton syysmyrsky pyyhkäisee Ruotsin yli,  se vie mennessään myös viisitoista rauhallista vuotta. Myrskyn siivellä Sofian vihollinen, ViaTerra-lahkon johtaja Franz Oswald nousee maailmanmaineeseen. Hiljaiselon vuosinaan Oswald on kasvattanut kaksoispojistaan Thorista ja Vicistä lahkon uskolliset soturit. Mutta hyväksyvätkö pian täysi-ikäiset pojat kaiken, mitä heille opetetaan? Voiko vapaa tahto versoa myös äärimmäisen aivopesun uhrissa?

 Sofia ja Franz Oswald kohtaavat vielä kerran mielipuolisessa kissa ja hiiri-leikissä, jo ja tuhoisaan imuun tempautuvat myös Sofian tytär ja Oswaldin kaksospojat. Ja vain yksi voi voittaa. "

Kirja on täynnä mielenkiintoisia käänteitä. Kuinka syvälle ja moneen paikkaan voikaan lahkon lonkerot ulottua. Sofian rakentaessa omaa rauhallista elämää, tai niin luullessaan, on lahkolla ollut näppinsä pelissä monessa asiassa. Salaa. 

Kirjoitustyyli on mukava. Helppoa lukea. Kiinnostavasti kirjoitettu. Thorin kirjeenomaiset, omasta elämästä kertovat, kappaleet välissä luovat kivan lisän kirjan lukemiseen. Millään ei malttaisi lopettaa kesken.

*Löydät omasi tästä. 

Lämmin suositus koko trilogian lukemiselle! 

Syysloma tuli ja meni lähes huomaamatta..

Syysloma tuli meillä etenkin Katariinalle tarpeeseen. Pieni eskarilanen oli jo todellakin loman tarpeessa.

Katariina on meillä lapsista ensimmäinen, joka joutuu kulkemaan taksilla keskustaan eskariin. Aamu alkaa todella aikaisin. Eskarissa päivä on hirveän toiminnan täyteinen ja aktiivinen, siellä toki Katariina  on oikein mallikkaasti. Mutta kotona on ihan erilainen meno.. Varsinkin iltaisin pitkä ja aktiivinen päivä on näkynyt ja kuulunut. Ehkä naapuritkin ovat kuulleet. Päivän kiltteys ja väsy puretaan sitten kotona... 

***

Syysloma oli lapsilla kaveriloma. Viikon ajan oli joku / jotkut lapsista jossain yötä tai meillä oli yövieras tai useampi. Myös tavallinen päiväkyläily kuului lomaan. On se vaan kiva "parantaa maailmaa" kahvikupposen ääressä. Kliseistä, mutta silti. Mitään sen ihmeempää ei lomaan mahtunutkaan..

Toinen syysloman teema oli lukuloma. Alakoululaisilla oli 20 erilaista 15 minuutin lukutehtävää. 

***

Loman aikana sain vihdoin tehtyä elämäni ensimmäisen makrameen. Pientä hienosäätöä vaatii vielä kyllä.. 

Amppelin tarvikkeet ja ohjeen olen tilannut täältä - > Filetto Desings <-

Ohje oli selkeä ja videot tukivat mahtavasti tekemistä. Sopii siis ihan oikeasti aloittelijoille myös. 

Mitenkäs sinun syysloma sujui? 

-Kirsi / Lapsellista arkea 

Koukuttavaa kirjallisuutta

Affiliate-linkki merkitty* 

Edellisen kirjapostauksen jatko-osa. Tai itsenäinen toinen osa. Antoisimmillaan kuitenkin järjestyksessä luettuina mielestäni. 

Psykologisisita trillereistä kiinnostuneille on nappivalinta tämä trilogia. Lahjaksi esim, vink vink.. 

TUOMIOPÄIVÄ

Alkuteos Sekten som återuppstod

Kirjoittanut Mariette Lindstein

Julkaisija Atena Kustannus Oy 

Ilmestynyt 2019

Suomentanut Christine Thorel

Sivumäärä 388

Takakannesta

" VAIKKA LÄHDIT, PAKOON ET PÄÄSE

Kahden ViaTerra-lahkon vallassa vietetyn vuoden jälkeen Sofia Bauman yrittää aloittaa elämänsä uudelleen. Tienib kuitenkin hankala ja painajaiset ja ahdistus vaivaavat Sofiaa. Kaiken kokemansa jälkeen hän janoaa hyvitystä.

Lahkon johtaja Franz Oswald ei kadu. Vankilassa hän alkaa kutoa merien ja mantereiden ylitse ulottuvaa verkkoa, jolla on vain yksi tarkoitus: kostaa Sofialle, kavaltajalle.

Vähitellen Sofian elämä muuttuu painajaiseksi. Voiko lahkosta päästä kokonaan vapaaksi? Miten kertaalleen rikottu elämä korjataan?

Tuomiopäivä on Mariette Lindsteinin kiitetyn Lahko-sarjan itsenäinen toinen osa. Sarja perustuu Lindsteinin omaan, uskomattomaan pakoon skientologialiikkeen päämajasta Los Angelesissa. "

Mielenkiintoinen teos. Manipulointia, aivopesua ja sulaa hulluutta. Kidnappaus, hyvin punottuja juonia. Kirja koukuttaa, tätäkään ei malttaisi lopettaa..

Kivan lisän kirjaan tuo sukukronikka. Tapahtumat aikaa sitten. Periytyykö psykopaattinen narsistisuus?

Omasi löydät esim tästä >> *bing

Lahkot, kultit... aivopesua..

Affiliate-linkki merkitty *

Yksi minun uusista suosikeista ja suosikki trilogiasta kaipaa tarkempaa esittelyä.. Mitenhän Ruotsista tuleekin niin kovia kirjailijoita? Esittelen trilogian loppuosatkin lähipäivinä. 

Kirjailija Mariette Lindstein (s. 1958) on itse kuulunut aikoinaan lahkoon parikymmentä vuotta ja joutunut pakenemaan lahkon kynsistä. Tämä psykologinen trilleri on siis saanut vaikutteita Lindsteinin omista kokemuksista lahkossa. Lindstein toimi skientologialiikkeen johtopaikoilla jopa.

Teos on palkittu Ruotsissa vuoden parhaana esikoisdekkarina. Lahko trilogiasta on tekeillä tv-sarja. Koko trilogia on ilmestynyt jo. 

EHDOTON VALTA LAHKO 1

Mariette Lindstein 

Ruotsinkielinen alkuteos Sekten på Dimön

Suomentanut Christine Thorel

Atena Kustannus Oy

Ilmestynyt 2019

Sivumäärä 492

(Minun versioni on pokkari) 

Kirjan takaa

"TÄSTÄ LAHKOSTA EI LÄHDETÄ

Sumuista, tuulenpieksämää saarta pitää hallussaan new age-liike. Sen karismaattinen johtaja Franz Oswald on kehittänyt ViaTerra-opin, jonka pitäisi tuoda sielulle rauha ja saattaa keho tasapainoon.

Liikkeen opetukset kiehtovat yhtä lailla julkkiksia ja vallanpitäjiä kuin juuri yliopistosta valmistunutta Sofia Baumania. ViaTerran vartioidulla tiluksilla Sofialle alkaa kuitenkin hitaasti valjeta, miten suuria uhrauksia kuuliaisuus vaatii. 

Kesän päättyessä ja syyssumun ympöröidessä saaren Sofia ymmärtää joutuneensa mukaan lahkoon, jonka julkiset kasvot ovat toiset kuin mitkä hän saarella kohtaa. Mitä lähemmäs sisäpiiriä Sofia kulkeutuu, sitä enemmän hän katuu päätöstään. Pian lahkon alueen ympärille on noussut piikkilanka-aita, kännykät on kerätty pois ja tie takaisin normaaliin elämään suljettu.

Kukaan ei nimittäin ole koskaan jättänyt ViaTerraa. "

Kirja on todella mielenkiintoinen. Koukuttava. Helppoa luettavaa, joskin takaumat tuntuivat alkuun epäselviltä, kun kertoja ei heti auennut minulle. Mukava lukea, lopettaa ei malttaisi millään ja seuraavan haluaa lukea heti. 

Aivopesun teho on uskomaton. Samoin lahkon toiminnan pahuus ja kieroutuneisuus. Puistattavaa. En voi olla miettimättä kuinka paljon tapahtumissa on todenperäisyyttä? Verhottuna vain fiktioon...

Omasi löydät esim. *tästä

Kirsi /Lapsellista arkea 

Naiset miesten varjoissa.

Affiliate-linkki merkitty *

Syksyn mielenkiintoisimpiin kirjauutuuksiin kuuluu Maria Petterssonin kirjoittama Historian jännät naiset. 

Kirjassa esitellään useita kymmeniä miesten varjoihin jääneiden naisten tarinoita vuosituhansien ajalta. Heidän saavutuksiaan ja elämää. 

Kirjoitustyyli ja kirja kokonaisuutenaan on hyvä. Helppoa luettavaa. Mielenkiintoisesti kirjoitettu. Ei sellaista tylsää ja puuduttavaa luettavaa, vaan kaikkea muuta. Yhden henkilökuvauksen jälkeen pitää aina lukea uusi ja uusi. Millään ei malttaisi lopettaa. 

    (kirja on saatu Atenalta luettavaksi) 

MARIA PETTERSSON

HISTORIAN JÄNNÄT NAISET 

Julkaistu: 2020

Kustantaja: Atena

Sivumäärä: 502

Takakannesta

"Näistä naisista ei kerrottu historiantunneilla

Mitä yhteistä on tekoparrassa pelanneella baseball - tähdellä, kolumbialaisella huumepomolla, natseja harhauttaneella brittiagentilla ja japanilaisella samurai-soturilla?  He olivat kaikki naisia.

Historian jännät naiset marssittaa esiin liudan kiinnostavia naisia, jotka ovat jääneet suurmiestenhistorian varjoon: erikoisia, nerokkaita, häikäilemättömiä, sankarillisia, julmia ja enne kaikkea jänniä persoonia. Heidän henkeäsalpaavat elämäntarinansa saavat lukijan kysymään: miksi en ole kuullut heistä aiemmin? "

* Oman kirjan voit tilata esim. tästä

Suosittelen! 

-Kirsi /Lapsellista arkea 

Todella hyvä ekologinen trilleri, kannattaa lukea!

Ekologinen trilleri, Vedenpaisumuksen lapset on itsenäinen teos, mutta jatkoa Sarasvatin hiekat - kirjalle. 

Kirjan kerronta, tarina ja kirjoitustyyli ovat paljon paremmat kuin Sarasvatin hiekassa. Suorastaan koukuttavan hyvä. Alusta alkaen mielenkiintoinen. Millään en olisi malttanut kirjaa sivuun laittaa yöllä, mutta pakkohan se oli muutama tunti nukkuakkin.

Vedenpaisumuksen lapset maalailee uhkakuvaa, mitä tulevaisuudessa voikaan tapahtua ilmastonmuutoksen seurauksena. Tsunameja, jääkausia ja vedenpaisumuksia on ollut ennenkin. Onko tulevaisuus meillä liian kylmä ja muualla kuuma? Onko ihmisten tulevaisuus ja menneisyys vedessä? Kirjassa on kivasti faktaa ja fiktiota, miellyttävä lukukokemus. Mieltä avartava! Ajatuksia herättävä. 

Tarkemmin kirjasta lisää Kirjapinon takana - blogissani

Kiitos äidille kirjasta! Sattuipa minun kannalta hyvä voitto osumaan äidin kohdalle ja sain kirjan itselleni.

Kirjat löytyvät alla olevista linkeistä >>

*Vedenpaisumuksen lapset

*Sarasvatin hiekkaa

*Nyt Adlibriksestä saa alennusta 10% koodilla SUPERKYMPPI kaikista tuotteista (ei koske oppikirjoja tai digitaalisia tuotteita). Koodi voimassa 13.9. 2020 asti. 

Kaupanpäälliseksikin saa nyt kirjan, kun kirjatilaus on yli 15euron arvoinen. 

-Kirsi /Lapsellista arkea 

Omalta ja muiden mailta

Syksyssä mukavinta on marjat! Ja niiden kerääminen. Monille on myrkkyä mennä metsään, mutta minä kyllä nautin. Tai ainakin yleensä. Joskus kyllä on hermoja raastavaa, hiljaisuudesta ja rauhoittumisesta  ei ole aina tietoakaan.. Vaikka useimmiten lapset viihtyvät mainiosti marjastamassa.

Nuukailijana nämä luonnon ilmaiset superfoodit ovat minun mieleen. Ja marjoja meillä kuluukin paljon. Lapset tykkäävät sopasta / kiisselistä ja sitä tulee usein tehtyä. Kaupan valmiskiisseleitä en osta koskaan. Tulee paljon halvemmaksi keitellä mansikkasopat itse, mitä kaupasta ostaa. Ja terveellisempään. Ekologisempaa. 

Omat tyrnipensaat jäi jo taimivaiheessa ruohonleikkurin uhriksi. Onneksi lasten isomummulta saatiin kerätä tyrniä meillekin. 

Tänä syksynä poimin ensimmäistä kertaa meille pakkaseen tyrniäkin. Tyrniä oli kyllä hidas poimia, mutta onneksi oksat olivat sopivan korkealla ja sain selkäkivuista huolimatta kerättyä. Ahneus meinaa iskeä ja mietinkin pitäisikö käydä uudelleen keräämässä.. 

Metsämansikoita meillä kasvaa hyvin vähän, mutta joka vuosi kuitenkin pienet maistiaiset ollaan saatu. 

Omalta mansikkamaalta lapset söivät mansikat sitä mukaa, kun kypsyivät. Tuoreeltaanhan ne parhaita onkin! Mansikat ovatkin ainoa marja joita joudun ostamaan pakastettavaksi. Oma mansikkamaa on niin pieni ja sato vaatimaton, ostomansikoilla mennään varmasti jatkossakin. 

Vadelmia meillä kasvaa varmaan montaa lajiketta ja villiäkin. Vain yksi lajikkeista tekee älyttömän hyvän makuisia marjoja. Mitä lie lajikkeita oikeastaan löytyykään? Osa tekee pientä marjaa, osa isoa, osa lähes violetteja. Toisille on lyhyt varsi ja toisilla parimetrinen. Kaikki kerään kuitenkin talteen ja sopan sekaan tai smoothieen laitan. Vadelmat eivät kuulu suosikkeihini. 

Lempi menossa keräämään mustikoita. 

Mustikoitakin on kerätty normaalia enemmän. Nyt useana vuonna keväällä pakastin on jo ollut tyhjä marjoista, mutta nyt olen koittanut varautua paremmin. Liekö vieläkään riittävästi, mutta enemmän kuin aiemmin.. 

Omat viinimarjapensaat ovat kovin vielä pieniä ja satoakaan ei juuri tule. Sainkin käydä keräämässä viinimarjoja muiden pensaista ja keittelen mehuksi jossain välissä. Punaisten viinimarjojen sekaan ajattelin laittaa muitakin marjoja vähän makua antamaa.

Hilloja en päässyt keräämään ollenkaan, mutta Helena oli mummun ja papan kanssa käynyt keräämässä yökyläreissullaan. Kiva yllätys, kun toi kotiin lakkoja tuliaisiksi. 

Vielä vähän puolukoita pakkaseen, niin alkais marjat olemaan.

Variksenmarjoja tai juolukoita en osaa käyttää mihinkään. Ainakaan vielä. Samoin sienet jää metsään.  Osaatko sinä?

-Kirsi /Lapsellista arkea 

Anna Soudakova : Mitä männyt näkevät

Affiliate-linkki merkitty *

 

Usein suhtaudun hieman epäillen kotimaisiin romaaneihin, mutta Anna Soudakovan esikoisromaani Mitä männyt näkevät oli todella mieluisa yllätys. Odotukset kirjasta eivät hirveän korkealla olleet, vaikka romaanin aihe kuulosti hyvältä. Tämä kirja ylitti kuitenkin odotukseni. Reilusti. Oli oikein miellyttävä lukukokonaisuus. Helppoa tekstiä lukea. Lukurytmi, jaksotus, takaumat, kuka kertoo ja mitä, missä ja milloin, kaikki ne olivat hyvin selkeästi esillä. Virkkeet olivat just sopivia, ei liian hankalia luettavaksi. 

Aiheena mielenkiintoinen ja sopivasti koskettava. 

Kirja kertoo Neuvotoliittolaisen perheen tarinaa useamman sukupolven ajalta. Mielenkiintoinen teos lähihistoriasta, Stalinin vainoista ja elämästä Neuvostoliitossa. Silmiä avaavaa. 

Anna Soudakovan on syntynyt Pietarilaiseen taiteilijaperheeseen  ja muuttanut 8-vuotiaana Suomeen. Romaani pohjautuu Annan isoisän elämään. Kuinka paljon kirjan tapahtumista oli totta? 

kuva: Kirsi / Lapsellista arkea 

MITÄ MÄNNYT NÄKEVÄT

ANNA SOUDAKOVA

Ilmestynyt syksyllä 2020

Atena Kustannus Oy

Sivuja 244

Kansi Laura Noponen

Kannen kuvat Shutterstock

Takakannesta

"Vuonna 1936 Juri juhlii Leningradissa viidettä syntymäpäiväänsö. Hän ei vielä tiedä, että kesän lopussa perhe hajoaa: vanhemmat vangitaan ja hän joutuu siskoineen paahteisen kuumaan Uzbekistaniin.

Kun sisarukset palaavat vuosien kuluttua Leningradiin, he oppivat, millaista on elämä isänmaan vihollisen lapsena. Arjessa selviytymiseen tarvitaan sinnikkyyttä ja oveluutta sekä joku, joka näkee pimeässäkin valoa. Kammottavien tapahtumien keskeltä löytyy rakkautta, ja tattarintuoksyisisda keittiöissä kasvaa pian uudet lapset.

Stalinin vainoista turkulaiseen maahanmuuttaja-arkeen etenevä esikoisromaani kuljettaa mukanaan kenkälaatikko, jossa odottavat vaiti suvun tärkeät kirjeet. Kun Maria, Jurin lapsenlapsi, saa ne käsiinsä, on tullut hänen aikansa lähteä Sandarmohin mäntykankaalle.

VOIT TILATA OMASI MM. ALLA OLEVASTA LINKISTÄ 

>> *Mitä männyt näkevät  <<

**Kirja on saatu Atenalta, mielipide kirjastab on täysin omani. 

kinkkuvoileipäkakku

Ei kedon kaunen kukkanen, mutta sitäkin parempaa! Jostain syystä koristeleminen tuottaa aina vaikeuksia minulle. Lienee harjoituksen puutetta.

Voileipäkakku oli yksi Juhanin toiveista rippijuhlien tarjoiluun. Tämän voileipäkakun koko oli 3x4 leipäpalaa, täytekerroksia oli 3. Päällisen ja yhden täytteen ohjeen otin Hellapoliisin Pikkukokki - kirjasta. Yksi kerros (keskimmäinen) oli entuudestaan tuttu. 

Voileipäkakun tein ihan vain johonkin Reilun täysjyväpaahtoleipään ja gluteenittomaan versioon vaihdettiin vain gluteeniton leipä tilalle. 

Ilman kommelluksia ei tokikaan tätäkään tehty. Aluksi nimittäin aloin kostuttamaan gluteenittoman voileipäkakun leipiä väärällä lihaliemellä, sellasella jossa olikin gluteenia. 

              Kinkkuvoileipäkakku 

                 Iso, yli 30 hengelle 

Tarvikkeet:

Leipää 48 palaa

Lihaliemikuutio

Täyte 1

400g yrttituorejuustoa

300g kinkkusuikaletta (pala tai leikkele käy myös) 

1 iso punainen paprika

1 ruukullinen ruohosipulia (jokin muukin yrtti käy) 

Chili- mausteseosta (esim. Santa Maria Chili Explosion) 

Täyte 2

3-4 suolakurkkua

Noin 150g kinkkusuikaletta

1 prk (noin 150g) ranskankermaa 

Päällinen :

600g yrttituorejuustoa

2 prk (300g) ranskankermaa

Kinkkuleikkelettä

Minitomaatteja

Persiljaa 

Kurkkua 

OHJE:

Kuumenna vesi ja laita lihaliemikuutio sekaan. Jäähdytä. 

Leikkaa leivistä reunat pois. 

Täyte 1.

Laita kinkku, tuorejuusto, ranskankerma, paprika ja yrtit kulhoon ja muussaa sauvasekoittimella tahnaksi. Mausta. 

Täyte 2.

Silppua kinkku ja suolakurkku pienen pieniksi palasiksi ja sekoita ranskankerma sekaan. Mausta halutessasi mielesi mukaan. 

Aloita voileipäkakun kasaaminen. Kostuta alimman kerroksen leivät lihaliemellä. Me tehdään niin, että laitetaan lautaselle vähän lihalientä, käytetään leipä siinä. Nostetaan tarjottimelle kostutettu puoli ylöspäin ja kuiva puoli alas. 

Levitä puolet täytteestä 1 tasaiseksi kerrokseksi leipien päälle. 

Kostuta ja laita uusi kerros leipiä. 

Levitä täyte 2 päälle. 

Kostuta ja laita uusi kerros leipiä. 

Levitä loput täytteestä 1 päälle. Kostuta ja laita viimeinen leipäkerros. 

Voit antaa kakun tekeytyä / maustua jääkaapissa muutaman tunnin tai vaikka seuraavaankin päivään. 

Leipiä latoessa voi leipien sijoittelua miettiä, ettei olisi saumat samassa kohdassa ja kakku ei niin helposti halkeile. 

Päällinen : 

Sekoita tuorejuusto ja ranskankerma tasaiseksi. 

Levitä voileipäkakun päälle tasaisesti ja koristele miten tykkäät. 

-Kirsi / Lapsellista arkea 

Ei ne kukot pataan päädykkään..

Hirveän nopeaa kesä mennä hurahti ja arki on alkanut. Kiirettä, kiirettä. Kesän kuulumisia vielä: 

Kesän aikana meille on kuoriutunut tipujakin. Iida ja Katariina ovat innokkaita hoitajia. Katariina on vasta tänä kesänä rohkaistunut hoitamaan kanoja ja tipuja enemmänkin. 

Penkki-tipu Iidan sylissä. Muut tiput ovat saaneet nimekseen Lulu, Tyyne ja Kana. 

Jännityksellä odotan onko tiput kanoja vai kukkoja. Kukkojen kanssa ongelmana olisi se, että meille ei mahdu enää yhtään kukkoa lisää. Usein tipuista yli puolet ovatkin valitettavasti kukkoja. Pidän siis peukkuja pystyssä, että nämä kaikki olisivat kanoja. Tuskin kuitenkaan, mutta toivossa on hyvä elää.. 

Tyyne-tipu on rauhallinen. Istuskelee tyttöjen sylissä, olalla ja päänkin päällä. 

Kanoja meillä on ollut jo useampia vuosia. Ja tupuja on kuoriutunut pari pientä pesuetta vuodessa. Alkuun ajattelin, että ylimääräiset kukot syödään, mutta eipä noita ole ilennyt syödä. Ei millään. Kun niitä hoidetaan ja ruokitaan, annetaan nimi, niin tuntuu väärältä syödä ne lopuksi. Tokikin omien kukkojen liha olisi varmasti hyvää ja taatusti lääkkeetöntä jne. Mutta kuitenkaan en raaski. 

Lasten kanoille antaman nimet joskus naurattavat muita. Esim. Köyhä, Teppo, Santos-Eppu, Noupadi, Poni ja Söpsy taitavat olla hauskimpia meidän kanojen nimistä. 

Kanat ovat kyllä mainioita lemmikkejä kuitenkin. Ja onhan ne omien kanojen munat paljon parempiakin! Keltuainenkin on ihan erivärinenkin omien kanojen mukissa, siis kunnolla keltainen. Tokikin varmasti munat saisi halvemmalla kaupasta, mutta harrastukset maksaa.

Alpertti eli Alppu-kukko on komistus. Meidän nuorin kukko, jolla on maailman rumin ääni, mutta on vaan niin söpö. Alppu säikäyttää minut usein öisin, jos nukumme ikkuna auki. Alpulla on järkyttävän rumalla ääni. Kiekumiseksi sitä ei voi sanoa. 

Löytyykö teiltä lemmikkejä? 

-Kirsi /Lapsellista arkea 

Kuka päättää hampaiden pesusta?

Luin joku aika sitten juttua, jossa äiti tuskaili lapsen hampaiden pesusta. Tai siis, kun lapsi ei halua pestä hampaita ollenkaan. Kyse ei edes ollut taaperosta, vaan isommasta kouluikäisestä lapsesta jo. Äiti oli jo luovuttanut, eli lapsi ei pessyt hampaita. Ei ollut pitkään aikaan pessyt.

Tärkeää on, että jokaisella lapsella on oma hammasharja! Ei niin, että perheen lapsilla on yhteisiä harjoja, eikä niitäkään niin montaa kuin lapsia. Yäk! 

Toki hampaidenpesukaan ei aina suju kuin tanssi. Tietenkään. Meillä on jokaisella lapsella ollut kausi, jolloin on hampaiden pesusta on tehty show. Isolla ässällä. Yleensä kausi ajoittuu (yllättäen) uhmaikään, sillon kun ei mikään passaa.. Mutta siltikään hampaita ei jätetä pesemättä. 

Hampaidenpesusta voi helposti tehdä vaikeana aikana hiukan helpompaa, jos lapsi saa itse valita harjan ja tahnan. (Haa, taas syyllistyn kai hemmottelvaan kasvatukseen, lahjontaa) Otetaan aikaa. Lauletaan hammaspeikkolaulua. Suunnataan huomiota muualle. Kuitenkin ne hampaat pestään ja piste.

Lempi on nyt alkanut vastustelemaan hampaidenpesua. Tai oikeastaan haluaisi vain itse harjata. Tietenkään se ei sovi. Aikuisen pitää harjata ne myös. Lempin kohdalla toimii onneksi vielä harhautus. Odotan vain kauhulla, sitä kun tulee se pahin aika eteen. Sen verran äkäinen osaa jo olla, että helppoa ei tämänkään (t)uhmaikä tule olemaan. 

Katariinan hampaidenpesussa iltaisin aina jompikumpi (minä tai mies) tekee loppupesun. Usein vielä Iidallekkin tehdään loppupesu illalla. Aamuisin saavat pestä itsekseen. 

Ja paska mutsi tunnustus: tämä on se heikkokohta meillä, siis hampaidenpesu aamulla. On ollut aina. Pakko myöntää, että se jää toisinaan tekemättä lomalla ja viikonloppuisin. Arkiaamuina koululaisilla se on osa rutiinia. Mutta viikonloppuisin, kun kaikki herää eri aikaan, venyy aamupalalla tms, niin tahtoo välillä unohtua. On kiire leikkimään ja puuhailemaan muuta ja koko hampaiden peseminen unohtuu kokonaan.. 

Onneksi kotona on kuitenkin sitten tapana napata se purkka pöydästä lähtiessä. Tokikaan se ei pesua korvaa, mutta jos nyt hiukan parantaisi tilannetta? 

 Ja onneksi lapsilla on kuitenkin hyvät hampaat! Jos ei olisi, niin vikahan olisi minussa, kun en tarkemmin huolehdi aamuisin. Tarvis kyllä skarpata! 

Iltaisin hampaiden pesu on rutiinia. Siitä ei neuvotella. Siitä ei lipsuta. Hampaat pestä aina iltaisin. Piste. 

Xylitol-purkkaa kuluu paljon. Usein koitankin bongailla purkkatarjouksia, yksi purkkapussi ei kauaa kestä. 

Hampaista huolehtimisen yhtenä pisteenä harjauksen lisäksi pidän xylitol-pastilleja ja - purkkaa. Harmittavan kalliita nuo hyvät purkatkin on. Yksi pussi ei kauaa riitä, vaikka toisinaan toppuuttelenkin, ettei purkkaa tarvitse jatkuvasti syödä, vaan syönnin jälkeen vain. Toisaaltaan taas Helenaa patistelen syömään purkkaa, hän kun ei tykkää oikein purkasta. Lempi ei vielä purkkaa syö, pastilleja kylläkin. 

Herra Hakkaraisen pastilleja meillä on usein. Kiva, kun niitä saa jo isommissakin pusseissa! 

Purkat ja pastillit haluan kunnon tuotteina, en mitään makupurkkaa, jossa xylitolia ei paljoa ole. Pitäisi varmaan katsoa netin tarjontaa, jos jossain olisi edullisempaa ja suurempia pakkauksia. Vinkkaapa, jos tiedät! 

-Kirsi/Lapsellista arkea 

Sininen juustokakku (gluteeniton)

             SININEN JUUSTOKAKKU

               appelsiini-valkosuklaa

Pohja:

150g gluteenittomia kaurakeksejä

60g voita

Täyte:

6 liivatelehteä 

70g valkosuklaata

4dl kermaa

2dl maustamatonta jogurttia

200g appelsiinituorejuustoa

2dl sokeria 

2tl valijasokeria

2rkl sitruunamehutiivistettä

Päällinen:

3 liivatelehteä

3,5dl vettä

2rkl sokeria

2tl sitruunamehutiivistettä

Sinistä väriä

Tarvitset irtopohjavuoan

OHJE

Pohja:

Murskaa keksit hienoksi muruksi. Sulata voi ja sekoita voi sulaan keksimurska. Painele vuoan pohjalle tiiviisti.

 (Vuoan pohjalle voi laittaa leivinpaperin, joka helpottaa kakun siirtämistä tarjottimelle/vuoan pohja ei naarmuunnu, jos sen päällä leikataan.) 

Täyte:

Laita liivatteet kylmään veteen likoamaan. Sulata valkosuklaa. Vaahdota kerma. Sekoita jogurtti, tuorejuusto, sokerit. Laita sula valkosuklaa sekaan ja sekoita tasaiseksi. Sulata liotetut liivatteet sitruunamehuun tai tilkkaan vettä ja kaada kokoajan sekoittaen sekaan. Lisää kermavaahto. Sekoita tasaiseksi. 

Laita täyte keksikerroksen päälle. Heiluttele ja kopsuttele vuokaa, jotta saat täytteestä ilmakuplat pois ja sen tasaisen tiiviisti vuokaan. Anna hyytyä jääkaapissa useampi tunti. 

Päällinen:

Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen. Kuumenna osa vedestä ( esim 1dl) kiehuvaksi, lisää sokeri ja liivatteet. Sekoita. Lisää loppu vesi (esim 2,5dl) ja sitruunamehu sekaan. Värjää sinisellä. Kaada täytteen päälle. 

(Voit antaa seoksen jäähtyä ja hiukan sakeentua ja sitten vasta kaata täytteen päälle. Liian vetinen päällinen valuu herkästi vuoan sauma kohdasta". 

KORISTELE VALKOSUKLAALLA, NOMPARELLEILLA TAI MITEN TYKKÄÄT. 

Päällisen värin voi toki vaihtaa mielensä mukaan elintarvikeväreillä ja veden (3.5dl) voi korvata mehulla. Esim. appelsiinimehusta keltainen kiille.

Alkuperäisen (muokkaamattoman) reseptin löydät täältä täältä.

-Kirsi / Lapsellista arkea 

Rippijuhlat, roskia silmissä

Sunnuntaina oli meidän esikoisen rippijuhlat. Uh huh! Ei voi lakata hämmästelemästä tätä ajan kulkua..

Rippileiri ja konfirmaatio olivat koronan takia nyt poikkeuksellisia. Leirillä ei ollut ollenkaan vierailupäivää perheelle ja vain keittäjä/siivooja kävi kotona välillä. Muuten pappi ja muu henkilökunta oli nuorten kanssa kokoajan. 

Poikkeuksellisen tilanteen takia käytänteet olivat erilaisia muutenkin. Tästä olisin kyllä äitinä kaivannut enemmän tietoa, oikeastaan mitään infoa ei saatu suoraan. Lehdestä lukemalla kyllä, mutta meillekään ei paikallislehteä edes tule. 

Konfirmaatioon nuori sai kutsua rajallisen määrän läheisiä. Meillä tytöt jäivät papan ja tätien tykö Lempiä lukuunottamatta, koska mummut ja siunaava kummi puolisonsa kanssa lähti kirkkoon. Hiukan ikävä, että määrä oli noin pieni, että täytyi omankin perheen jäseniä karsia pois. Tai kun kuitenkin koronaa nyt niin vähän. Tuntui jotenkinbyliampuvalta. Nuoret konfirmoitiinkin kahdessa ryhmässäkin, että väkimäärää ei paljoa silti ollut. 

Itse konfirmaatiohan oli hieno tilaisuus. Koskettava ja jännittävä. Minä kun tahdon aina jännittää, jos tiedän lastakin jännittävän. Tiedä sitten kumpi hermoili enemmän, äiti vai poika? 

Ehtoollista ei ollut ollenkaan, nuoret olivat sen saaneet leirillä jo. Tilaisuus oli muutenkin todella lyhyt, reilusti alle tunti meni kirkossa. 

Kyllä voi ylpeä olla omasta taas. Komea nuori miehen alku. Fiksu. Ihana. 

Jo pukua sovittaessa oli minun silmissä jotain roskaa. 

Rippijuhlat järjestettiin mummulassa. Kuinka helppoa minulle! Järjestelyissä äiti ja siskot olivat kyllä korvaamaton apu. Toki tytötkin olivat (ainakin yrittivät olla) avuksi. Leipomisen ja siivoilun lomassa kyllä naurettiinkin, ja paljon. 

             Rippijuhlien tarjoilua. 

**Sinisen juustokakun ja kinkkuvoileipäkakun ohjeen julkaisen myöhemmin. 

Rippijuhliin siivotessa tutustuin höyrypesuriin. Vitsi, miten mahtava kone! Äitillä on se ollut jo vuosia, mutta nyt sohvia siellä pesin ja otinkin samantein sen meille lainaan. Tarkoituksena pestä kaikkien patjat ja petarit sillä. Uskomattoman tehokas! 

Mitäs sinun loppukesään kuuluu? 

-Kirsi / Lapsellista arkea 

Postikulut vai vähän villalankaa tilaukseen...

Affiliate-linkit merkitty *

#sukkalaatikko2020 tavoite on vielä kaukana, mutta taas on kuitenkin pikkuisen lähempänä. Aikaa sitten aloitetut sukat valmistuivat viimein, kiitos kesäloman autoajelujen. 

Valepalmikkoa edessä ja takana. Ohjeen katsoin lehdestä (ihanat VILLASUKAT), mutta automatkoilla työtä jatkoin ilman lehteä, niin sovelsin loput. Muutamia virheitäkin löytyy, mutta ei onneksi niin tarkkaa omissa sukissa. Automatkoilla saan yleensä parhaiten tehtyä sukkia, kun on pakko istua paikoillaan. Ja lapset istuvat myös. 

Lankana sukissa *Novitan 7 Veljestä, joka on yksi suosikeistani sukissa. 

Uusi kantapää tuli opeteltua. Pientä hienosäätöä vaatinee kai vielä, mutta nyt kuitenkin tiedän miten se pitäisi tehdä. 

Takana tosiaan yksi valepalmikko kulkee kantapään läpi kärkeä kohti. Samalla opettelin uuden tavan tehdä kantapään. Aikaisemmin olen aina vain tehnyt sitä koulussa opittua lappukantapäätä erilaisilla tavoilla.

Samalla neulebingokin nytkähti vähän taas eteenpäin. Yhtenä tavoitteena oli uusi kantapää. Harmittavasti en edelleenkään ole pysynyt langanostolakossa tavoite aikaa. Juurikin "säästösyistä" Adlibriksesta tilasin lankaa.

#neulebingo2020 on ihan alkutekijöissään. Ei vain tahdo aikaa olla toteuttaa kaikkia ihania töitä. 

 Mutta tähän oli hyvä perustelu, hih! Helenalle piti tilata  *Luova kirjani ja hinnan päälle olisi tullut postikulut, mutta kun tilasin noin postikulujen hinnalla lankoja, niin tilauksen hinta olikin sitten justiinsa sen verran, että sai ilmaiset postikulut. 

-Kirsi /Lapsellista arkea 

Uusi perheenjäsen - Tita

Pari päivää sitten käytiin hakemassa uusi perheenjäsen, Tita-koira.

Innokaita hoitajia riittää. Oma nukkumapaikka on laitettu Lempin ulottuvilta piiloon. Pääsee itse sinne turvaan, jos haluaa olla yksin.

Pennun haku meinasi siirtyä hamaan tulevaisuuteen, koska autoni ei suostunutkaan lähtemään käyntiin. Ei millään. Ei vaikka koitin silitellä ja taputella, maanitella käyntiin (usein vikavalo sillä sammui, muutamalla hyvällä sanalla ja taputtelulla). 

Eipä siinä kuin miettimään muita vaihtoehtoja. Lopulta päädyttiin lainaamaan mummulasta autoa ja viemään Iida ja Katariina sinne hoitoon, heillä kun ei tila-autoa ole. Lempi, Helena ja pikkusiskoni lähtivät koiraa hakemaan minun ja mieheni kanssa. Olikin muuten helppo reissu, kukaan ei takapenkillä tapellut.

Helena pääsi valitsemaan oman koiransa narttupentujen joukosta, toivottavasti valinta osui nappiin. Pienimmän ja sosiaalisimman pennun valitsi. Emä ja isä nähtiin, todella kiltin ja avoimen oloisia koiria molemmat. Kotimatka onneksi sujui hyvin ja pentukin on hyvin kotiutunut. 

Kotimatka sujui hyvin, vaikka matka pitkä olikin ja ensimmäistä kertaa Tita oli autossa. 

Eniten huolta ja pelkoa ennakkoon aiheutti Lila suhtautuminen tulokkaaseen, mutta ihmeen hyvin on mennyt. Sisällä leikkivät ja painivat nätisti, mutta ulkona Lilalla on ihan liikaa vauhtia leikkeihin. Hiukan ehkä mustasukkaisuutta on ilmassa, mutta jospa se tästä tasoittuu vielä. 

Tita on kyllä valloittanut jo kaikkien sydämet täysin. Ihana pentu! 

Nukkumapaikaksi valikoitui Helenan sänky.

Nyt vain pitää kovasti jaksaa kouluttaa Titaa, että oppii sisäsiistiksi ja pysymään mm. pihalla irti. Luoksetuloa on kovasti harjoiteltu. Muutamassa päivässä on jo aika hyvin oppinut tulemaan kutsusta. 

-Kirsi /Lapsellista arkea 

Yhden ihmisen sotaa - boikotointi

Minulla riittää vaikka minkälaisia boikotointikohteita, kuten Hesburger. 

Ai miksi olemme boikotoineet Hesburgeria?

No, kerran käytiin Hesburgerissa. Paikka oli todella likainen, taapero tarttui lattiaan kiinni ja kaatui. Löi itsensä penkkiin. Lattia oli ihan oikeasti niin tahmainen, että jämähti siihen kiinni ja kömpsähti.

No, se nyt ei vielä olisi yksistään ollut syy boikotointiin, mutta kun saatiin lievähkö ruokamyrkytys samalla. Ensimmäinen alkoi valittamaan mahakipua lähes heti ruokailun jälkeen ja juts ja just kerettiin sukulaisten vessaan vähän matkan päähän. Sen jälkeen enemmän tai vähemmän lähes kaikki oksensivat ja/tai ripuloivat. Olipa kiva kotimatka, kun pari sataa kilometriä oli kotiin. 

Hesburgerille asiasta ilmoitin. Olivat seuraavana päivänä ilmoittaneet johonkin janterveystarkastaja (?) oli käynyt paikkalla, mutta myöhästähän se silloin oli. Mitään vikaa heidän tuotteistaan ei löytynyt. Tarkastaja soitti minulle ja käytiin läpi kaikki syömiset, myös ennen Hesburgerissa käyntiä, mutta selittävää tekijää ei löytynyt. Itse liitin sen voimakkaasti pikaruokalaan ja hampurilaisiin.  Se oliko vika oikeasti heidän ruuassa on kysymysmerkki. Mielestäni oli. Heidän mielestään ei. 

 Vedin kyllä niin herneen nenään, olisivat mielestäni saaneet korvata ruuat tms. Mutta, ku ei, niin päätin ettei me enää Hesburgerissa käydä. 

Tokikaan Hesburger ei yhtä perhettä kaipaa asiakkaakseen, ettei boikotointi näy missään. Mutta kuitenki

Nyt pari päivää sitten meni toinen paikka boikottiin. Kaksi hampurilaisista maistui homeelle. Kerroin asiasta ja vain kiittivät tiedosta. Lähtiissä huikkasin, että jos ruokamyrkytys tulee, niin tiedän mistä tuli. Lähinnä vitsinä siis. Katariinahan sitten oksensi.

Sen verran ärsytti oksentamisen jälkeen, että laitoin vielä kotoa sähköpostia ko. yritykseen. Hyvittivät sentäs kahden ruuan hinnat, mutta ei tule siellä enää pysähdyttyä jatkossa! Sen verran ärsytti taas...

Onhan minulla toki muitakin boikotoinnin kohteita.. Niistä ehkä joskus myöhemmin... 

Boikotoitko sinä mitään yritystä, ketjua tai muuta?

-Kirsi /Lapsellista arkea