Innokaita hoitajia riittää. Oma nukkumapaikka on laitettu Lempin ulottuvilta piiloon. Pääsee itse sinne turvaan, jos haluaa olla yksin.
Pennun haku meinasi siirtyä hamaan tulevaisuuteen, koska autoni ei suostunutkaan lähtemään käyntiin. Ei millään. Ei vaikka koitin silitellä ja taputella, maanitella käyntiin (usein vikavalo sillä sammui, muutamalla hyvällä sanalla ja taputtelulla).
Eipä siinä kuin miettimään muita vaihtoehtoja. Lopulta päädyttiin lainaamaan mummulasta autoa ja viemään Iida ja Katariina sinne hoitoon, heillä kun ei tila-autoa ole. Lempi, Helena ja pikkusiskoni lähtivät koiraa hakemaan minun ja mieheni kanssa. Olikin muuten helppo reissu, kukaan ei takapenkillä tapellut.
Helena pääsi valitsemaan oman koiransa narttupentujen joukosta, toivottavasti valinta osui nappiin. Pienimmän ja sosiaalisimman pennun valitsi. Emä ja isä nähtiin, todella kiltin ja avoimen oloisia koiria molemmat. Kotimatka onneksi sujui hyvin ja pentukin on hyvin kotiutunut.
Eniten huolta ja pelkoa ennakkoon aiheutti Lila suhtautuminen tulokkaaseen, mutta ihmeen hyvin on mennyt. Sisällä leikkivät ja painivat nätisti, mutta ulkona Lilalla on ihan liikaa vauhtia leikkeihin. Hiukan ehkä mustasukkaisuutta on ilmassa, mutta jospa se tästä tasoittuu vielä.
Tita on kyllä valloittanut jo kaikkien sydämet täysin. Ihana pentu!
Nyt vain pitää kovasti jaksaa kouluttaa Titaa, että oppii sisäsiistiksi ja pysymään mm. pihalla irti. Luoksetuloa on kovasti harjoiteltu. Muutamassa päivässä on jo aika hyvin oppinut tulemaan kutsusta.
-Kirsi /Lapsellista arkea
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti