Vaatimatonta, mutta haittaako se?

 Oikeastaan (pienet) lapset ei ihan hirveästi vaadi hienouksia ympärilleen. Lempi, joka on innokas autoilla leikkijä, sai tänään parkkitalon. Pahvilaatikosta se kyhättiin.

Kaupasta ostettu hieno parkkitalo tuskin olisi mieluisampi, tätä kun sai itsekin olla tekemässä. Ja tätä voidaan laajentaa, jos halutaan. Tästä myös päästään eroon hyvin helposti. Eikä maksanutkaan mitään.

Mutta onhan se kiva seurata , miten lapsi voi olla onnellinen pahvilaatikosta. Ja miten moneen käyttöön pahvilaatikot sopivat. Isommat ovat rakentaneet monenlaisia nukkekoteja ja muita kyhäelmiä pahvilaatikoista.

Toki varmaan joku kauhistelee, että on siinä lapsella lelut, mutta tarviiko kaiken aina olla viimeisen päälle hienoa ja uutta, kaupasta ostettua? Tai tarviiko kaikkea olla? 

Tässä arjen keskellä sain vaihteeksi käsityönkin valmiiksi. Kietaistavan kaulaliinaan neuloin Lempille jostain kimaltelevasta langasta. Tuossa paukkupakkasten (-26°C) huomasin, ettei huiveja ole meillä kyllä liikaa.. Kaikki kun tuppaa olemaan hukassa lähdön hetkellä.

Ihan vain vuorotellen oikein ja nurin neuloen huivin tein. Paksuilla puikoilla paksua lankaa, siksi sen taisinkin valmiiksi saada.. Sen verran oli nopea tehdä.

Jouluvalmistelut pitäisi tässä aloitella, jostain vain pitäis kaivella sopivaa fiilistä. 

Hyvää alkanutta viikkoa!

-Kirsi