Rippileiri ja konfirmaatio olivat koronan takia nyt poikkeuksellisia. Leirillä ei ollut ollenkaan vierailupäivää perheelle ja vain keittäjä/siivooja kävi kotona välillä. Muuten pappi ja muu henkilökunta oli nuorten kanssa kokoajan.
Poikkeuksellisen tilanteen takia käytänteet olivat erilaisia muutenkin. Tästä olisin kyllä äitinä kaivannut enemmän tietoa, oikeastaan mitään infoa ei saatu suoraan. Lehdestä lukemalla kyllä, mutta meillekään ei paikallislehteä edes tule.
Konfirmaatioon nuori sai kutsua rajallisen määrän läheisiä. Meillä tytöt jäivät papan ja tätien tykö Lempiä lukuunottamatta, koska mummut ja siunaava kummi puolisonsa kanssa lähti kirkkoon. Hiukan ikävä, että määrä oli noin pieni, että täytyi omankin perheen jäseniä karsia pois. Tai kun kuitenkin koronaa nyt niin vähän. Tuntui jotenkinbyliampuvalta. Nuoret konfirmoitiinkin kahdessa ryhmässäkin, että väkimäärää ei paljoa silti ollut.
Itse konfirmaatiohan oli hieno tilaisuus. Koskettava ja jännittävä. Minä kun tahdon aina jännittää, jos tiedän lastakin jännittävän. Tiedä sitten kumpi hermoili enemmän, äiti vai poika?
Ehtoollista ei ollut ollenkaan, nuoret olivat sen saaneet leirillä jo. Tilaisuus oli muutenkin todella lyhyt, reilusti alle tunti meni kirkossa.
Kyllä voi ylpeä olla omasta taas. Komea nuori miehen alku. Fiksu. Ihana.
Jo pukua sovittaessa oli minun silmissä jotain roskaa.
Rippijuhlat järjestettiin mummulassa. Kuinka helppoa minulle! Järjestelyissä äiti ja siskot olivat kyllä korvaamaton apu. Toki tytötkin olivat (ainakin yrittivät olla) avuksi. Leipomisen ja siivoilun lomassa kyllä naurettiinkin, ja paljon.
**Sinisen juustokakun ja kinkkuvoileipäkakun ohjeen julkaisen myöhemmin.
Rippijuhliin siivotessa tutustuin höyrypesuriin. Vitsi, miten mahtava kone! Äitillä on se ollut jo vuosia, mutta nyt sohvia siellä pesin ja otinkin samantein sen meille lainaan. Tarkoituksena pestä kaikkien patjat ja petarit sillä. Uskomattoman tehokas!
Mitäs sinun loppukesään kuuluu?
-Kirsi / Lapsellista arkea
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti