Sininen juustokakku (gluteeniton)

             SININEN JUUSTOKAKKU

               appelsiini-valkosuklaa

Pohja:

150g gluteenittomia kaurakeksejä

60g voita

Täyte:

6 liivatelehteä 

70g valkosuklaata

4dl kermaa

2dl maustamatonta jogurttia

200g appelsiinituorejuustoa

2dl sokeria 

2tl valijasokeria

2rkl sitruunamehutiivistettä

Päällinen:

3 liivatelehteä

3,5dl vettä

2rkl sokeria

2tl sitruunamehutiivistettä

Sinistä väriä

Tarvitset irtopohjavuoan

OHJE

Pohja:

Murskaa keksit hienoksi muruksi. Sulata voi ja sekoita voi sulaan keksimurska. Painele vuoan pohjalle tiiviisti.

 (Vuoan pohjalle voi laittaa leivinpaperin, joka helpottaa kakun siirtämistä tarjottimelle/vuoan pohja ei naarmuunnu, jos sen päällä leikataan.) 

Täyte:

Laita liivatteet kylmään veteen likoamaan. Sulata valkosuklaa. Vaahdota kerma. Sekoita jogurtti, tuorejuusto, sokerit. Laita sula valkosuklaa sekaan ja sekoita tasaiseksi. Sulata liotetut liivatteet sitruunamehuun tai tilkkaan vettä ja kaada kokoajan sekoittaen sekaan. Lisää kermavaahto. Sekoita tasaiseksi. 

Laita täyte keksikerroksen päälle. Heiluttele ja kopsuttele vuokaa, jotta saat täytteestä ilmakuplat pois ja sen tasaisen tiiviisti vuokaan. Anna hyytyä jääkaapissa useampi tunti. 

Päällinen:

Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen. Kuumenna osa vedestä ( esim 1dl) kiehuvaksi, lisää sokeri ja liivatteet. Sekoita. Lisää loppu vesi (esim 2,5dl) ja sitruunamehu sekaan. Värjää sinisellä. Kaada täytteen päälle. 

(Voit antaa seoksen jäähtyä ja hiukan sakeentua ja sitten vasta kaata täytteen päälle. Liian vetinen päällinen valuu herkästi vuoan sauma kohdasta". 

KORISTELE VALKOSUKLAALLA, NOMPARELLEILLA TAI MITEN TYKKÄÄT. 

Päällisen värin voi toki vaihtaa mielensä mukaan elintarvikeväreillä ja veden (3.5dl) voi korvata mehulla. Esim. appelsiinimehusta keltainen kiille.

Alkuperäisen (muokkaamattoman) reseptin löydät täältä täältä.

-Kirsi / Lapsellista arkea 

Rippijuhlat, roskia silmissä

Sunnuntaina oli meidän esikoisen rippijuhlat. Uh huh! Ei voi lakata hämmästelemästä tätä ajan kulkua..

Rippileiri ja konfirmaatio olivat koronan takia nyt poikkeuksellisia. Leirillä ei ollut ollenkaan vierailupäivää perheelle ja vain keittäjä/siivooja kävi kotona välillä. Muuten pappi ja muu henkilökunta oli nuorten kanssa kokoajan. 

Poikkeuksellisen tilanteen takia käytänteet olivat erilaisia muutenkin. Tästä olisin kyllä äitinä kaivannut enemmän tietoa, oikeastaan mitään infoa ei saatu suoraan. Lehdestä lukemalla kyllä, mutta meillekään ei paikallislehteä edes tule. 

Konfirmaatioon nuori sai kutsua rajallisen määrän läheisiä. Meillä tytöt jäivät papan ja tätien tykö Lempiä lukuunottamatta, koska mummut ja siunaava kummi puolisonsa kanssa lähti kirkkoon. Hiukan ikävä, että määrä oli noin pieni, että täytyi omankin perheen jäseniä karsia pois. Tai kun kuitenkin koronaa nyt niin vähän. Tuntui jotenkinbyliampuvalta. Nuoret konfirmoitiinkin kahdessa ryhmässäkin, että väkimäärää ei paljoa silti ollut. 

Itse konfirmaatiohan oli hieno tilaisuus. Koskettava ja jännittävä. Minä kun tahdon aina jännittää, jos tiedän lastakin jännittävän. Tiedä sitten kumpi hermoili enemmän, äiti vai poika? 

Ehtoollista ei ollut ollenkaan, nuoret olivat sen saaneet leirillä jo. Tilaisuus oli muutenkin todella lyhyt, reilusti alle tunti meni kirkossa. 

Kyllä voi ylpeä olla omasta taas. Komea nuori miehen alku. Fiksu. Ihana. 

Jo pukua sovittaessa oli minun silmissä jotain roskaa. 

Rippijuhlat järjestettiin mummulassa. Kuinka helppoa minulle! Järjestelyissä äiti ja siskot olivat kyllä korvaamaton apu. Toki tytötkin olivat (ainakin yrittivät olla) avuksi. Leipomisen ja siivoilun lomassa kyllä naurettiinkin, ja paljon. 

             Rippijuhlien tarjoilua. 

**Sinisen juustokakun ja kinkkuvoileipäkakun ohjeen julkaisen myöhemmin. 

Rippijuhliin siivotessa tutustuin höyrypesuriin. Vitsi, miten mahtava kone! Äitillä on se ollut jo vuosia, mutta nyt sohvia siellä pesin ja otinkin samantein sen meille lainaan. Tarkoituksena pestä kaikkien patjat ja petarit sillä. Uskomattoman tehokas! 

Mitäs sinun loppukesään kuuluu? 

-Kirsi / Lapsellista arkea 

Postikulut vai vähän villalankaa tilaukseen...

Affiliate-linkit merkitty *

#sukkalaatikko2020 tavoite on vielä kaukana, mutta taas on kuitenkin pikkuisen lähempänä. Aikaa sitten aloitetut sukat valmistuivat viimein, kiitos kesäloman autoajelujen. 

Valepalmikkoa edessä ja takana. Ohjeen katsoin lehdestä (ihanat VILLASUKAT), mutta automatkoilla työtä jatkoin ilman lehteä, niin sovelsin loput. Muutamia virheitäkin löytyy, mutta ei onneksi niin tarkkaa omissa sukissa. Automatkoilla saan yleensä parhaiten tehtyä sukkia, kun on pakko istua paikoillaan. Ja lapset istuvat myös. 

Lankana sukissa *Novitan 7 Veljestä, joka on yksi suosikeistani sukissa. 

Uusi kantapää tuli opeteltua. Pientä hienosäätöä vaatinee kai vielä, mutta nyt kuitenkin tiedän miten se pitäisi tehdä. 

Takana tosiaan yksi valepalmikko kulkee kantapään läpi kärkeä kohti. Samalla opettelin uuden tavan tehdä kantapään. Aikaisemmin olen aina vain tehnyt sitä koulussa opittua lappukantapäätä erilaisilla tavoilla.

Samalla neulebingokin nytkähti vähän taas eteenpäin. Yhtenä tavoitteena oli uusi kantapää. Harmittavasti en edelleenkään ole pysynyt langanostolakossa tavoite aikaa. Juurikin "säästösyistä" Adlibriksesta tilasin lankaa.

#neulebingo2020 on ihan alkutekijöissään. Ei vain tahdo aikaa olla toteuttaa kaikkia ihania töitä. 

 Mutta tähän oli hyvä perustelu, hih! Helenalle piti tilata  *Luova kirjani ja hinnan päälle olisi tullut postikulut, mutta kun tilasin noin postikulujen hinnalla lankoja, niin tilauksen hinta olikin sitten justiinsa sen verran, että sai ilmaiset postikulut. 

-Kirsi /Lapsellista arkea 

Uusi perheenjäsen - Tita

Pari päivää sitten käytiin hakemassa uusi perheenjäsen, Tita-koira.

Innokaita hoitajia riittää. Oma nukkumapaikka on laitettu Lempin ulottuvilta piiloon. Pääsee itse sinne turvaan, jos haluaa olla yksin.

Pennun haku meinasi siirtyä hamaan tulevaisuuteen, koska autoni ei suostunutkaan lähtemään käyntiin. Ei millään. Ei vaikka koitin silitellä ja taputella, maanitella käyntiin (usein vikavalo sillä sammui, muutamalla hyvällä sanalla ja taputtelulla). 

Eipä siinä kuin miettimään muita vaihtoehtoja. Lopulta päädyttiin lainaamaan mummulasta autoa ja viemään Iida ja Katariina sinne hoitoon, heillä kun ei tila-autoa ole. Lempi, Helena ja pikkusiskoni lähtivät koiraa hakemaan minun ja mieheni kanssa. Olikin muuten helppo reissu, kukaan ei takapenkillä tapellut.

Helena pääsi valitsemaan oman koiransa narttupentujen joukosta, toivottavasti valinta osui nappiin. Pienimmän ja sosiaalisimman pennun valitsi. Emä ja isä nähtiin, todella kiltin ja avoimen oloisia koiria molemmat. Kotimatka onneksi sujui hyvin ja pentukin on hyvin kotiutunut. 

Kotimatka sujui hyvin, vaikka matka pitkä olikin ja ensimmäistä kertaa Tita oli autossa. 

Eniten huolta ja pelkoa ennakkoon aiheutti Lila suhtautuminen tulokkaaseen, mutta ihmeen hyvin on mennyt. Sisällä leikkivät ja painivat nätisti, mutta ulkona Lilalla on ihan liikaa vauhtia leikkeihin. Hiukan ehkä mustasukkaisuutta on ilmassa, mutta jospa se tästä tasoittuu vielä. 

Tita on kyllä valloittanut jo kaikkien sydämet täysin. Ihana pentu! 

Nukkumapaikaksi valikoitui Helenan sänky.

Nyt vain pitää kovasti jaksaa kouluttaa Titaa, että oppii sisäsiistiksi ja pysymään mm. pihalla irti. Luoksetuloa on kovasti harjoiteltu. Muutamassa päivässä on jo aika hyvin oppinut tulemaan kutsusta. 

-Kirsi /Lapsellista arkea 

Yhden ihmisen sotaa - boikotointi

Minulla riittää vaikka minkälaisia boikotointikohteita, kuten Hesburger. 

Ai miksi olemme boikotoineet Hesburgeria?

No, kerran käytiin Hesburgerissa. Paikka oli todella likainen, taapero tarttui lattiaan kiinni ja kaatui. Löi itsensä penkkiin. Lattia oli ihan oikeasti niin tahmainen, että jämähti siihen kiinni ja kömpsähti.

No, se nyt ei vielä olisi yksistään ollut syy boikotointiin, mutta kun saatiin lievähkö ruokamyrkytys samalla. Ensimmäinen alkoi valittamaan mahakipua lähes heti ruokailun jälkeen ja juts ja just kerettiin sukulaisten vessaan vähän matkan päähän. Sen jälkeen enemmän tai vähemmän lähes kaikki oksensivat ja/tai ripuloivat. Olipa kiva kotimatka, kun pari sataa kilometriä oli kotiin. 

Hesburgerille asiasta ilmoitin. Olivat seuraavana päivänä ilmoittaneet johonkin janterveystarkastaja (?) oli käynyt paikkalla, mutta myöhästähän se silloin oli. Mitään vikaa heidän tuotteistaan ei löytynyt. Tarkastaja soitti minulle ja käytiin läpi kaikki syömiset, myös ennen Hesburgerissa käyntiä, mutta selittävää tekijää ei löytynyt. Itse liitin sen voimakkaasti pikaruokalaan ja hampurilaisiin.  Se oliko vika oikeasti heidän ruuassa on kysymysmerkki. Mielestäni oli. Heidän mielestään ei. 

 Vedin kyllä niin herneen nenään, olisivat mielestäni saaneet korvata ruuat tms. Mutta, ku ei, niin päätin ettei me enää Hesburgerissa käydä. 

Tokikaan Hesburger ei yhtä perhettä kaipaa asiakkaakseen, ettei boikotointi näy missään. Mutta kuitenki

Nyt pari päivää sitten meni toinen paikka boikottiin. Kaksi hampurilaisista maistui homeelle. Kerroin asiasta ja vain kiittivät tiedosta. Lähtiissä huikkasin, että jos ruokamyrkytys tulee, niin tiedän mistä tuli. Lähinnä vitsinä siis. Katariinahan sitten oksensi.

Sen verran ärsytti oksentamisen jälkeen, että laitoin vielä kotoa sähköpostia ko. yritykseen. Hyvittivät sentäs kahden ruuan hinnat, mutta ei tule siellä enää pysähdyttyä jatkossa! Sen verran ärsytti taas...

Onhan minulla toki muitakin boikotoinnin kohteita.. Niistä ehkä joskus myöhemmin... 

Boikotoitko sinä mitään yritystä, ketjua tai muuta?

-Kirsi /Lapsellista arkea