Näytetään tekstit, joissa on tunniste perhe. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste perhe. Näytä kaikki tekstit

perjantai 6. maaliskuuta 2020

Lomakuulumisia

Helenan ottama maisemakuva hiihtoreissulta. 

Meillä lapset tykkäävät tällaisesta lähialueilla käymisestäkin, ei tarvitse kauas lähteä. Nytkin innokkaina kävelivät korkealle hiihtoreissu jälkeen maisemia ihailemaan. Kesällä ollaan myös käyty katselemassa maisemia ja mäkiä juoksemassa. 


Sainpahan käytettyä tyttöjä hiihtämässä! Hävettävän vähälle on jäänyt hiihtelyt meillä. Selittelen itselleni, että on huonon lumettoman talven syytä... 

Kirpeässä pakkasilmassa Iidalla meinasi olla vähän henkiahtaalla, kun niin tosissaan hiihti. Pitkään aikaan ei olekkaan Ventolinea tarvinnut ja sitähän ei tietenkään mukana ollut. Paska mutsi - fiilis tuli, kun en tuollaista edes hoksannut ajatellakaan. Täytyy seuraavalle kerralle muistaa varalta ottaa mukaan lääkettä. Iidallahan ei ole astmaa todettu (ainakaan vielä!), vaikka avaavaa suihketta välillä tarvitseekin. Kesäaikaan allergiaoireet aiheuttavat selvästi hengenahdistusta, nyt ensimmäistä kertaa selvästi pakkanen ja rasitus oli ahdistuksen syynä. 

                     Iidan piirustus 


Loman painopiste on ollut taiteilu ja lukeminen. Olin säästänyt Iidaa ajatellen Penny & Friends - kirjapaketin lomalle. Sieltä tuli värityskirja ja geelikyniä mm. kirjan lisäksi. Tytöt innostuivat värittämisestä ihan tosissaan, eivät illalla meinanneet malttaa lopettaakaan ja iltapalalle alkaa... 

Lähes 4 tunnin urakan jälkeen oli vihdoin valmista. 
Iidan väritystyö. Tarkkaan tehty. Ihana nähdä, että muuten niin vilkas tyttö jaksaa keskittyä tarkkaan puuhaan kunnolla pitkäksi aikaa. 

Muutaman kirjalöydön tein kirppikseltä. Ai niin, se shoppailulakko, jos kirppiksiä ei laskettais... Helena tykkää lukea magnaa ja kerrankin satuin löytämään sarjasta puuttuvia kirjoja hänelle. Itselle löysin kevyttä lukemista ja Juhanille ja iskälle sotaromaanin. Katariinalle minulla oli Ensi tietoni - kirjapaketti jemmassa ja saikin nyt lomalla avata sen. Katariina on oppinut lukemisen alkeita itsekseen, helppoja ja lyhyitä sanoja lukee jo. 

Treenistä kävi minullekin kulkea edes takaisin Katariinan kanssa mäkeä ylös ja alas. 

Katariina on aika vähän lasketellut ja paljon piti auttaa ja stopata. Muutama tunti mäkeä ylös ja alas vei kyllä voimat minustakin. Hyvää treeniä kyllä oli, ei tarvinnut enää lenkille lähteä. Lempi on innokas ulkoilemaan ja hyvin viihtyi katsojana iskän kanssa. Rankan liikunnan jälkeen maistuu makkarakin aina hyvälle (se siitä liikunnan hyödystä). Vielä olisi tarkoitus käydä uudelleen laskettelemassa, mutta tällä lomalla ei enää kerkeä. 


Iida on innokas värkkäilyjä, aloitteli kanavatyön. Katotaanpa riittääkö into tehdä loppuun asti. 

Joskus alennusmyynnistä ostin kanavatyön ja nyt Iida innostui tekemään. Yllättävän hyvin onnistui ja hoksasi homman idean. Tykkään kovasti, että lapset tekevät käsillään muutakin kuin älypuhelimia räpläävät. 

Lempi taiteili enimmäkseen käsiin maalia.


Shoppailulakko unohtui, kun bongasin alennuksesta puuttuvan lehden. Hups! Samalla tarttui mukaan suklaata..

Tarkoitus oli käyttää tyttöjä luistelemassa, mutta se nyt jäi. Täällä on lämpötila sahannut edes takaisin ja ulkojäät on aika huonoja. Iida oli kaiken huipuksi unohtanut luistimet loman ajaksi kouluun. 

Kiva loma on kyllä ollut, on keretty puuhailla kaikkea, on ulkoiltu paljon ym. Tykkään kiireettömyydestä ja hitaista aamuista. Kesälomaa odotellessa!

-Kirsi /  Lapsellista arkea 

lauantai 18. tammikuuta 2020

Ihmisen paras kaveri ❤️


Esiteelläänpä meidän perheen paras ja tärkein Karvakamu, reilu 3-vuotias Walesinspringerspaniel. Ihan huippu koira lapsiperheeseen! (Muita eläimiä esittelen joskus..) 

Hädän, itkun ja surun keskellä on varmasti lohduttamassa ensimmäisenä. Tukkeutuu vessaankin mukaan, jos ei ole ovi visusti lukossa 😀, on läksyjen teossa mukana ja aina jaloissa... 

Omat lapset (ja aikuiset) saa tuota ystävää pyöritellä miten vaan, vieraisiin kyllä suhtautuu varauksella. Tai, no hyvin tutut vieraat on asia erikseen 😊. 

Oikeastaan Lillerin Lalleri on esikoisen ja minun yhteinen koira. Esikoisella oli ihan hirveä koirakuume 9-10 vuotiaana. Koiran ostamista vastustin, kun arvelin sen jäävän minun hoidettavaksi..

Lopulta lupasin, jos kerää itse rahat koiraan. Samalla sovittiin että minä maksan sitten kulut. Arvelin, että jotain sekarotuisia vielä saa lähes ilmaiseksi, vaan olipa koirien hinnat nousseet pilviin. Silloset koirat kun olivat todella edullisia, toinen 100 euroa, toinen oli ilmainen. 

Koira ajateltiin ostaa kesäloman aikaan, jotta poika kerkeää touhuta koiran kanssa kunnolla.. Lukuisia ostoilmoituksia jätettiin ja myynti-ilmoitukset katseltiin läpi, oli koirat ihan saavuttamattomissa pojan rahoilla.  Lopen löyty sopiva ja lupasin puuttuvan summan maksaa 😊

Hauskimpia oli, kun ostoilmoituksessa luki "koira tulee 10-vuotiaalle omaksi, joskin vanhemmat vastaavat koiran hoidosta", meille tarjottiin Chihuahuaa, joka ei sovi lapsiperheeseen 🤔. No, onneksi lopulta löytyi sopiva koira. 

Lilleri on ihan kamalan tärkeä ja rakas meidän lapsille. Taaperokin varmasti muistaa huolehtia koiran syönnit, yllätten koira onkin syöttötuolin vieressä tai alla aina ruoka-aikaan. Jos ei vahingossa tipu, niin sitten annetaan tarkoituksella maistiaisia Lipille. 

(Vanhan sanonnan mukaan rakkaalla lapsella on monta nimeä, pätee myös koiraan) 

Jos jotain ärsyttävää koirasta tai tuosta rodusta pitää sanoa on se tuo karvan määrä mikä lähtee 😲 ja korvatkin on vain koristeena oikeastaan 😅 

Löytyykö teiltä eläimiä? 

-Kirsi /Lapsellista arkea