sunnuntai 6. syyskuuta 2020

Omalta ja muiden mailta

Syksyssä mukavinta on marjat! Ja niiden kerääminen. Monille on myrkkyä mennä metsään, mutta minä kyllä nautin. Tai ainakin yleensä. Joskus kyllä on hermoja raastavaa, hiljaisuudesta ja rauhoittumisesta  ei ole aina tietoakaan.. Vaikka useimmiten lapset viihtyvät mainiosti marjastamassa.

Nuukailijana nämä luonnon ilmaiset superfoodit ovat minun mieleen. Ja marjoja meillä kuluukin paljon. Lapset tykkäävät sopasta / kiisselistä ja sitä tulee usein tehtyä. Kaupan valmiskiisseleitä en osta koskaan. Tulee paljon halvemmaksi keitellä mansikkasopat itse, mitä kaupasta ostaa. Ja terveellisempään. Ekologisempaa. 

Omat tyrnipensaat jäi jo taimivaiheessa ruohonleikkurin uhriksi. Onneksi lasten isomummulta saatiin kerätä tyrniä meillekin. 

Tänä syksynä poimin ensimmäistä kertaa meille pakkaseen tyrniäkin. Tyrniä oli kyllä hidas poimia, mutta onneksi oksat olivat sopivan korkealla ja sain selkäkivuista huolimatta kerättyä. Ahneus meinaa iskeä ja mietinkin pitäisikö käydä uudelleen keräämässä.. 

Metsämansikoita meillä kasvaa hyvin vähän, mutta joka vuosi kuitenkin pienet maistiaiset ollaan saatu. 

Omalta mansikkamaalta lapset söivät mansikat sitä mukaa, kun kypsyivät. Tuoreeltaanhan ne parhaita onkin! Mansikat ovatkin ainoa marja joita joudun ostamaan pakastettavaksi. Oma mansikkamaa on niin pieni ja sato vaatimaton, ostomansikoilla mennään varmasti jatkossakin. 

Vadelmia meillä kasvaa varmaan montaa lajiketta ja villiäkin. Vain yksi lajikkeista tekee älyttömän hyvän makuisia marjoja. Mitä lie lajikkeita oikeastaan löytyykään? Osa tekee pientä marjaa, osa isoa, osa lähes violetteja. Toisille on lyhyt varsi ja toisilla parimetrinen. Kaikki kerään kuitenkin talteen ja sopan sekaan tai smoothieen laitan. Vadelmat eivät kuulu suosikkeihini. 

Lempi menossa keräämään mustikoita. 

Mustikoitakin on kerätty normaalia enemmän. Nyt useana vuonna keväällä pakastin on jo ollut tyhjä marjoista, mutta nyt olen koittanut varautua paremmin. Liekö vieläkään riittävästi, mutta enemmän kuin aiemmin.. 

Omat viinimarjapensaat ovat kovin vielä pieniä ja satoakaan ei juuri tule. Sainkin käydä keräämässä viinimarjoja muiden pensaista ja keittelen mehuksi jossain välissä. Punaisten viinimarjojen sekaan ajattelin laittaa muitakin marjoja vähän makua antamaa.

Hilloja en päässyt keräämään ollenkaan, mutta Helena oli mummun ja papan kanssa käynyt keräämässä yökyläreissullaan. Kiva yllätys, kun toi kotiin lakkoja tuliaisiksi. 

Vielä vähän puolukoita pakkaseen, niin alkais marjat olemaan.

Variksenmarjoja tai juolukoita en osaa käyttää mihinkään. Ainakaan vielä. Samoin sienet jää metsään.  Osaatko sinä?

-Kirsi /Lapsellista arkea 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti