Lasten harrastus on äidinkin?

On ihanaa, että lapsilla on harrastuksia, mutta ilmeisesti harrastukset ovat meillä myös äidinkin aina vain enemmän. Ainakin ne pitävät minutkin kiireisenä. Joskus tuntuu, että liiankin. Olen aina menossa tukka putkella johonkin päin ja sata asiaa mielessä. 

Tulevan kesänä olen lupautunut ottamaan vastuun perhefutiksesta, nyt kevään vedän vain "treenejä" viimevuotiseen tapaan. Hiukan hirvittää ottaa vastuu koko toiminnasta.. 

Voimisteluseuran johtokunnassa olen ohjaajien  edustajana ja vaatevastaavana. Sen lisäksi naperojumpan ohjaajana, jossa Lempi käy jumppaamassa. 

Jumppareiden vaatelaatikko alimmaisena, seuraavia laatikoita odotellessa... Päällä Katariinan joukkueen varustekassi. Hienosti mankelin alle tungettu, mutta nämä ei onneksi tähän jää. 

Katariinan futisjoukkueessa olen huoltajana, Helena on siellä apuvalmentajana. Iidan joukkueessa olen varajoukkueenjohtaja, päävastuu on onneksi toisella, mutta kyllä siinäkin hommaa riittää... Voimistelun ohjauksia vähensin, kun Taimi-vauva syntyi. Vauvakin vaatii oman aikansa ja täysimetettynä, joka ei pulloa ole nähnytkään, ei ole oikein pitkäksi aikaa voinut jättää hoitoonkaan. 

Katariinan joukkueen pallot. Mm. pallojen kunnosta, treenikassin päivityksestä, ea-laukusta ja liivienpesusta vastaan minä.

Jokisena päivänä on vähintään yhdellä jokin harrastus. Parhaimpana päivänä kolmella. Ei tarvitse miettiä, mitä tekisin ja mihin rahansa käyttäisi 😅 Meillä täällä on harrastukset kuitenkin edullisia, koska pääasiassa kaikki toiminta perustuu aktiivisiin vanhempiin ja kyseisten alojen harrastajiin. 

Helenan joukkueessa taas olen kioskivastaavaksi, eli säilön kioskitavarat ja päivitän ne aina ajantasalle jne. 

Meillä onneksi tytöt ovat myös innokkaita osallistujia harrastustoiminnassa. Iida ja Helena aloittavat valmennushommat perhefutiksessa. Helena on jo ollut monta vuotta telinevoimistelussa apuohjaajana ja kouluttautunutkin siinä hyvin jo. Syksyllä Helena tosiaan aloitti Katariinan jalkapallojoukkueessakin apuvalmentajana. Iida aloittaa mahdollisesti syksyllä telinevoimistelussa apuohjaajana myös. Mielelläni ottaisin Iidat alkuun omaan ryhmään, jossa saisin opettaa häntä myös, mutta syksyn jumppakuviot ovat kyllä vielä auki.. 

Lapset ovat ilmeisesti oppineet ja huomanneet, että vapaaehtoisia ei liiemmin ole harrastuksissa. Ilman aktiivisia moni harrastus loppuisi kokonaan. 

Kyllähän tytöt hyötyvät ahkeruudestaan. Saavat jotain etuja, esim. Seuravaatteita, stipendejä, ilmaisia koulutuksia, ruokailuja yms. Ja ennen kaikkea kokemusta ja  varmuutta, mistä hyötyvät tulevaisuudessa. 

Ja aina on jotain varainhankintaa. Nyt myytiin papereita. Vieläkö sais nämä kuskailtua ostajille...

Helenan ja Katariinan joukkueet ovatkin erityisen ahkerasti nyt tehneet varainhankintaa. Tässä on myyty karkkeja ja sukkia. Leivottu myyjäisiin. Oltu tapahtumia järjestetämässä jne. Monia uusia aluevaltauksia tässä on tullut tehtyä, kun olen organisoinut joulukulkuetta jne.

Tänään taas vaan on sellainen ilta ollut, että mietin onko liian monta rautaa tulessa. Mutta on tässä hyvätkin puolensa. Lapset saavat ja voivat harrastaa mieluisia harrastuksia, näen heidän kehityksen, saan nauttia heidän seurastaan jne. Voin mahdollistaa myös muille lapsille harrastuksia ja iloita heidän saavutuksistaan. 

Iida ehdotti, jos siirtyisi toiseen kaupunkiin ja seuraan voimistelemaan. Oli pakko sanoa, että ei onnistu. Ei olisi mitenkään mahdollista kuljettaa häntä sinne. Siinä menisi kolmena iltana reilu kolme tuntia ja muutenkin tiukka aikataulu jo harrastusten kanssa. 

Toissaviikonloppuna oli oikein ihana pelireissu Katariinan kanssa. Mukana meillä oli Taimi-vauva ja veljen vaimo ja heidän tyttönsä. Kälyn kanssa lenkkeiltiin tyttöjen peliaika ja lopulta käytiin porukalla syömässä. (Peliä ei saatu mennä seuraamaan, koska korona). Tulevana viikonloppuna on Iidalla pelireissu ja hänen bestis lähtee meidän kyydillä peliin, ehkä serkkukin. On ihanaa välillä käydä jossain niin että mukana on vain yksi tai kaksi omaa, Taimi-vauva kun on aina mukana.

Nyt en aio ottaa mitään uutta pestiä itselleni enää. Tässä on jo ihan tarpeeksi puuhaa iltaisin, kun ei nuita tunteja kelloonkaan saa mitenkään lisää. Varmaan voin sanoa ihan tosissani, että lasten harrastukset ovat minunkin harrastus? 

RUUHKAVUODET TOSIAANKIN! 

-KIRSI