Vasta luin keskustelua, jossa eräs äiti tuskaili, kuinka lapsi aina vaan karkaa pihalta tielle. Kuinka positiivinen kehoitus pihalle takaisin tulemiseen ei tahdo auttaa. Jos se toimii, nii lasta kehutaan. Jos lapsi ei useasta kehoituksesta huolimatta tule, hän hakee lapsen kantamalla pois. Ja siitähän lapsi toki suuttuu.
Tässä näen ongelmaksi sen, että lapsi tietää jo tekevänsä väärin, menee silti tielle ja saa kiitosta ja ylistystä, kun tulee pois. Ei ymmärrä, miksi yhtäkkiä hänet haetaan pois kiukusta kihisten, ja suuttuu.
Minulle helpointa on se, että asiasta tehdään heti kerralle ehdottomasti kielletty. Minä vedän pihalle viivan, ja jos sen ylittää, niin sisälle joutuu. Tai jos pyöräilee pihalla ja menee pyörällä viivan yli, niin pyörä lähtee pois. Todella simppeliä.
Muutaman kerran tekstiä lukiessa nielaisin ja mietin, että ihan tosissaanko jotkut eivät tällaisissakaan tilanteissa KOMENNA lasta pois tieltä. Ei vaikka on pieni, muutaman vuoden ikäinen, lapsi ja tiellä. Vaarallista!
Itse kyllä komennan heti ja haen pois, jos ei komennukseta tule. Kerron, miksi tielle ei saa mennä ja mitä tapahtuu, jos vielä menee. Jos saman tekee uudelleen, niin sitten menee/mennään sisälle. Seuraavalla ulkoilukerralla teen ennakkoon selväksi, että tielle ei mennä.
Turvallisuudesta ei tingitä!
Tämä raja on iskostunut, niin hyvin tytöille, että kysyvät AINA luvan, jos haluavat lähteä vaikka keppihevosilla tielle ja siitä omaan metsään.
Mites teillä?
-Kirsi/Lapsellista arkea
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti