Sisälläkään ei tahdo kasvit hengissä pysyä. Orkideastakin ensin kuivui varret, sen jälkeen lehdet mätäni(?) irti. No, kitui se kuitenkin vuoden meillä, ennen kompostiin päätymistä.
Lempin kanssa kerättiin pionit maljakkoon meitä ilahduttamaan. Lempi on ollut kuumeessa nyt useamman päivän. Inhottava näillä helteillä, kun on kuumetta.
Oikeastaan meillä kasvaa pihalla parhaiten rikkaruohot, edes nurmikko ei taho kasvaa kunnolla. Maahumala rehottaa villinä pitkin pihaa ja kukkapenkeissä joku tuntematon kukka valtaa alaa. Ja vadelmat. Niitä kasvaa kaikkialla. Varsinkin keltainenvadelma yrittää vallata nurmikkoalaa ja käyn jatkuvaa taistelua sen kanssa.
Yksi kukka, joka on vuosia menestynyt meillä on pioni. Eikä ihan mikä tahansa vaan Kuolanpioni (Paeonia anomalia). Kestävä ja vankkarakenteinen pioni, jota on jo 1800-luvun lopulla ollut Suomessa. Nykyisin kuulemma aika harvinainen vanhoissa pihoissa esiintyvä luonnonperenna, joskin mielenkiinto Kuolanpionia kohtaan on lisääntynyt. Lisää tietoa Kuolanpionista löytyy mm. täältä.
Ainoa vika kukassa on se, että joinan vuosia kukinta on ohi todella nopeasti. Ihan päivässä tai parissa alkaa terälehdet jo tippua. Kukka ei tokikaan ole niin näyttävä, mitä monissa muissa pioneissa. Mutta sitkeä kasvi, kun pysyy jopa meillä hengissä!
Jos vaatimaton ja sitkeä perenna kiinnostaa, niin tässä on yksi. Lehdet näissä on upeat. Ei ole ronkeli (näköjään) kasvualustan suhteen, ei haittaa pakkanen tai mikään. Ja kun ottaa huomioon, että olen onnistunut tappamaan mm. Lupiinit, joita kasvaa kaikkialla, on tämä ilmeisen sitkeä lajike. Katsotaan kuinka mun uudet pionit pärjää meillä.
Hyvää Juhannusta!
-Kirsi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti