Oma on aina oma.

Koirakuume vie kyllä mukanaan. Varmaan se on verrattavissa vauvakuumeeseen? Kun se iskee, niin ei siinä auta oikein mikään. Itselle tahtoo tulla näitä "kuumeita" säännöllisesti, aina ei suinkaan vauvakuume tai koirakuume. Ennen Juhania meille tuli koira, toinen koira tuli ennen Helenaa. Ennen Iidan syntymää meille tuli kissa. Ennen Katariinan syntymää meille tuli kilpikonna. Ennen Lempin syntymää hommasin meille kanoja. Koiria on aina tullut muutenkin välillä vaihtelevasti. 

Nyt Helenalle iski armoton koirakuume. Tai on se jo jonkin aikaa ollut, mutta on tyytynyt vuosia hamstereihin. Mutta nyt ei auttanut mikään. Itkua on tihrustettu ja koiraa vinguttu. Valttikorttina on käytetty "Juhanikin sai". 

Pitkään pähkäiltiin annetaanko lupa omalle koiralle, meillä kun jo kolme koiraa on. Mietin eniten jääkö vielä aikuisena pian kaivelemaan, jos ei saa omaa koiraa, ja toinen on saanut. Kuitenkin haluan jokaista lasta kohdella suurinpiirtein samalla tavalla, samat oikeudet ja velvollisuudet, toki jokaisen persoona yms asiat huomioiden. En halua lasten koskaan olevan katkera tai kateellinen toiselle sellaisen asian vuoksi, johon olen voinut suuresti vaikuttaa. Lupa koiraan on sellainen. 

Koiran ottamista perustelen mm. sillä, että Juhani on aikoinaan saanut omansa ja koiran hyvin hoitanut. Tokikaan ei yksin, mutta perheenjäsenestä huolehtii kaikki. Helena on todella vastuullinen ja tunnollinen. Ymmärtää sitoutumisen tai ainakin siinämäärin kun tuonikäiseltä voi odottaa, tuskin osaa kuitenkaan ajatella 10 vuotta eteenpäin realistisesti. Koira motivoi liikkumaan. On seuraksi ja iloksi (toki myös koettelee hermoja ja aiheuttaa huolta ja surua). 

Juhani on tosiaan aikoinaan saanut oman karvakamunsa 10-vuotiaan. Silloin oli Juhani jo vuosia omaa koiraa hingunnut ja kinunnut. Heitin, että itse pitää koira ostaa, mutta ihan sekarotuistenkin hinnat oli jo silloin hirveitä. Lopulta hellyin yhteisomistajuuteen ja maksoin puolet. Etupää on kuulemma minun. 

Lila on eniten Juhanin koira, vaikka toki kaikkien kaveri onkin. Ihan tarkoituksella Juhani eniten alkuun Lilaa hoiti ja ruokki, jotta leimautuisi häneen eniten. Ja kyllä se omistajansa tunnistaakin. Voi sitä riemua, kun Juhani tulee kotiin. Usein mietin onko Lilalla sisäinen kello, joka ilmoittaa milloin linja-auton pitäisi tulla, kun osaa odotella usein oikeaan aikaan. 

Yksi pohdintaa aiheuttanut asia koiran ottamisessa oli myös Lilan suhtautuminen asiaan. Kuinkahan Lilleri ottaa uuden koiran vastaan? Lila kun on saanut olla prinsessana meillä, koska metsästyskoirat ovat ulkona pääasiassa. 

Lupa Helenan koiran ostoon myönnettiin, jälleen lupasin maksa puolet (koska Juhanillekin näin tein).  Mietittiin millaista koiraa lähdetään etsimään ja olin yhteydessä kenneleihin. Koiraa joutuisi odottamaan jopa vuosia. Suunnitelma B. Muut kivat rodut. Käytiin läpi syntyneitä pentuja, syntymässä olevia, niiltä osin kuin oli tietoa. Kaikki varattu. Suunnitelma C. Apula ja Tori. Sitä mukaan, kun koiranpentuja ilmoitettiin myyntiin ne meni. 

Viestiä laitoin tai soitin varmaan sadalle kennelille/myyjälle, mutta ei mistään koiranpentua. Aina Helena jännityksellä odotti, joko nyt saisi pennun ja kohta pettymyksen itku pääsi. Tai, no 1000 euroa ja enemmän maksavia sekarotuisia tai paperittomia olisi kyllä ollut muutamia, niitä en edes harkinnut. En todellakaan ole valmis maksamaan niin paljoa sekarotuisista. 

Vihdoin kuultiin monen mutkan ja mummun kautta pentueesta, jota ei vielä oltu ilmoitettu myyntiin. Rodut, nämä siis sekarotuisia, ja vanhemmat kuulostivat kivoilta. Helenalle oli toiveissa helposti koulutettava, omistajaan / perheeseen kiintyvä, kiltti ja korkeintaan keskikokoinen koira. Ei riistaviettistä koiraa tai mitään laumanvartijamixejä. No, keskikokoista isompi tästä saattaa tulla, mutta koulutettavuus pitäisi olla hyvä. Jospa se kompensoisi kokoa. Koskaanhan ei toki voi olla varma, kun puhutaan koirista ja sekarotuisista. 

Koirafoorumeilla  pelätään paljon tätä, kun koirat menevät nyt jopa liian hyvin kaupaksi. Koronan takia moni kotoilee enemmän ja ottaa koiran , mutta kun arki palautuu kunnolla, se koira on edelleen. Pelätään, että kohta on myyntipalstat täynnä teini-ikäisiä koiria. Toivottavasti näin ei käy!

Suunnitelmaa D en joutunut ottamaan käyttöön, se olisi ollut pentujen teettäminen Lilalla. Joskin se ajatus kyllä innostaisi kovasti! Olishan se ihanaa, kasa pieniä koiria (ja kamalsti lisää työtä!).

Saapa nähdä, mitä Lila tykkää, kun pentu tulee taloon. Jännittää! 

Mutta nyt meille on kuitenkin tulossa uusi koira! 

-Kirsi