perjantai 12. kesäkuuta 2020

Vaatteiden valinnan vaikeus, herkkää lasta saumatkin voi jopa haitata.

Kerran kävin keskustelua aiheesta vaatteiden valinta erään lastentarhanopettajan kanssa. Hänen mielestään lasta kuormitetaan liikaa, jos lapsi saa itse valita vaatteensa. On kuulemma kohtuutonta, jos lapsi saa tai joutuu valitsemaan ottaako hän pinkit vai siniset suosikki housunsa. Tämä kuulemma kuormittaa lasta ihan äärettömän paljon aiheutten ties mitä ongelmaa kaikessa mahdollisessa, hänen mukaansa. 

Meillä Katariina on saanut valita itse vaatteensa heti kun oppi ilmaisemaan mielipiteensä. Hän ei suostu pitämään vaatteita, jotka eivät tunnu hyvältä. Jos hän itse osaa kaapista valita ne vaatteet joita suostuu pitämään, niin miksi en antaisi tehdä niin? Edellyttäen toki, että vaatetus on kelin mukainen. Enhän minä voi pakottaa lasta pitämään vaatteita jotka eivät tunnu hyvältä? Päivä menisi saumoja kiskoessa ja ahdistusta tuntiessa, kun on huonot vaatteet. 

Eli Katariina on saanut itse valita mieleisensä kaapista "aina." Joskus jotkut "ei hyvät" housut käyvät, kun on kivan tuntuiset sukkahousut alla tai huono pitkähihainen menee, kun on mukavin t-paita alla. En minä voi tietää tai muistaa onko ne nyt violetit paksut sukkahoust ja vihreät farkut se oikea yhdistelmä. Tyttö tietää sen itse. 

Aikoinaan aamujen helpotus olikin, että Katariina itse katsoi vaatteet valmiiksi minun kaverina. Nykyisin kaapissa onkin vain sopivan tuntuisia vaatteita ja vain muutama sellainen joita haluais pitää (päälle ne tuskin eksyy kuitenkaan koskaan).. Jos olisin väen vängällä pitänyt kiinni siitä, että minä päätän, mitä puetaan olisi meillä ollut tuntien pukemisshow ollut aina edessä. Äänekäs ja raivokas. Siitä ei olisi kumpikaan selvinnyt voittajana. Suuremman häviön olisin kärsinyt minä. Liian suuren. Onneksi ymmärsin, että kyse ei ole valtataistelusta. 

Monesti on lahjaksi saatu tyylikäs vaate jäänyt käyttämättä, kun on tuntunut huonolta. Harmittavaa, mutta minkäpäs sille voi? 

Loinko tällä vaatteiden valinnan sallimisella nyt Katariinalle jotain ongelmia? En todellakaan usko! Eiköhän se olisi ollut paljon pahempaa, että olisin väen vängällä pukenut lapsen vaatteisiin, jotka tuntuu pahalta?! Kyllä olisi luottamus äitiin kärsinyt pahasti. 

Olinko nyt liian hemmotteleva, kun annoin ja annan edelleen päättää, mitä vaatteita pukee päällensä? Tuskin, koska tämä ei ollut valtakysymys. Tässä ei kokeiltu rajoja tai mitään sellaista. Jos kyse olisi ollut uimapuku talvella ulos - tilanteesta, niin ei todellakaan olisi saanut tahtoaan läpi. 

Ja kyllä, meillä on kaikki joskus kokeilleet rajoja pukeutumisenkin kanssa. Talvella hanskat pidetään kädessä. Jos ei hanskat pysy kädessä, niin ne laitetaa uudelleen. Toistoa, toistoa. Usein pitääkin sanoa "jos nyt hanskat ei pysy kädessä joudutaan menemään sisälle. En halua, että palellutat kätesi, tulet pian sairaaksi" 

Nyt meillä käydään Lempin kanssa "hattupeliä". Neuvottelu ei auta, kun toinen niin pieni. Siispä laitan sen hatun aina vain uudelleen ja uudelleen hänen päähänsä. Hattu pitää pitää päässä, tulee pian pipi päähän sanoja toistan yhtä monta kertaa kuin hatun hänelle laitan. Ehkä sata kertaa päivässä.


Tämäkin teksti synty Tahkokallion kirjan luettuani. Kirjasta juttua aiemmissa postauksissa. 
Pyrin pitämään ne rajat, mutta lapsen tarpeet ja ominaisuudet huomioiden. Liian mustavalkoinen ei saisi olla. Valtapeliä ei saa hävitä, mutta aina ei ole kyse kuitenkaan  pelistä. Jokainen lapsi on yksilö, jokaisella on ne omat piirteensä. 

-Kirsi

     Ihana kesä, kohta saadaan mansikoita! 
        Meillä tytöt puuhailevat innokkaina                   apulaisina puutarhahommissa. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti