Kadunko tätä vielä?

Voi kun sitä pystyisi näkemään tulevaan, edes muutaman viikon päähän! Päätöksiä olisi paljon helpompi tehdä, jos vähän tietäisi tulevasta.. 

Ensin olin ihan varma, että meiltä ei kouluun mennä, mutta Juhanille tuntui olevan niin tärkeää päästä kouluun. Tietäähän sen teinien ajatusmaailman ja kavereiden tärkeyden. Miten kivaa onkaan nähdä kavereita, päästä hengaileen, jutteleen jne. Ja onhan ne kaverit toki tärkeitä! Massan mukana kulkeminen on useimmille teineille se juttu. Pitää olla kuin muutkin. Jos kaverit on koulussa, niin hinku sinne on kova. 

Valinta "sosiaalisen eristämisen" ja mahdollisen tartunnan välillä on vaikea kuitenki. Kokonaisvaltaisesti, kun pitää sitä henkistä puoltakin ajatella, mutta myös fyysistä. Tautia ei meille haluttais! Kun ei tiedä syksyn tilannetta tai edes kesää.. Onko tilanne pahempi? Onko koulut kiinni? Jos nyt on kerta täällä hyvä tilanne ja löysään rajoituksia, kiristän kun tilanne huononeen ja pidetään sitten etäisyyttä muihin? Onnistuisiko tässä tasapainotella? 

 Pitkään tilannetta pohdittiin ja huolestuneena Juhanille "koululupa" annettiin. Äitiä kyllä ahdistaa päästää isoon kouluun, jossa opettajat, tilat ja ryhmät vaihtuvat. Kuljetuksessa ei etäisyyksiä voi pitää mitenkään. Linja-autot ovat täynnä, ei siellä hajurakoa voi toisiin pitää. Pois kyllä otan koulusta heti, jos täällä päin tulee uusia tartuntoja! 

Toivottavasti minun ei tarvitse katua tätä päätöstä myöhemmin! 

Tytöt eivät kuitenkaan mene kouluun, koska heillä on pientä nuhaa ja yskää. Allergiaoireita kai vain, mutta siltikään kouluun ei saa mennä, kun aina on mahdollista, ettei olisikaan vain allergiaa. Sopii minulle ja sopii tytöille, että jatkavat kotona. Katsotaan tilanteen kehittymistä allergioiden ja tartuntatilanteenkin suhteen. 

Koirakuume on vallannut Iidan ja Helenan totaalisesti. Liekö tässä joutuu vielä koiran hankkimaan? Jokin pienempi rotu olisi toiveissa nyt, tokikaan mikään ihan pieni ei meille sopisi. 

Olen päivittäin seurannut meidän alueen tilannetta ja juuri nyt tilanne on täällä hyvä ja rauhallinen, mutta äkkiäkös se muuttuu. Ihan hirvittää kuinka ihmiset ovat alkaneet suhtautumaan kevyemmin koko koronaan. Pelottaa, kuinka tilanne tulee kohta pian rysähtämään ihan täysillä päälle. Ruotsin raja on ruuhkautunut, keskustat pursuavat väkeä.. Seurauksista taidetaan lukea pian. Toivottavasti olen väärässä ja hysterisoin turhaan. Toivon todella niin! 

Suomi on jo kansainvälisesti leimattu epäonnistujaksi koronan pysäyttämisessä. Surullista. Just nyt asuisin mieluummin jossain muualla. Jossain, jossa tartunnat on pyritty tosissaan pysäyttämään.

Millä fiiliksillä te jatkatte loppuviikkoon? 

Kerran aikaisemmin kirjoittelinkin tähtien asennoista ja minun hyvästä onnesta. Voitin Facebookin arvonnasta ekolokeron estosuodatinpusseja. Minä, joka yleensä en voita mitään, olen viimeaikoina saanut ihania pieniä voittoja. Ihanaa! Piristää kyllä päivää kummasti. 

-Kirsi / Lapsellista arkea