Kalliita uudistuksia lakiin..

Turvallisuus on toki aina hyvä juttu, mutta hiukkasen silti tympäseen uusi tieliikennelaki pyöräilyn osalta. 

Uusi tieliikennelaki pyöräilijöille astuu siis voimaan 1.6.2020

Muutama lakiin kirjattu juttu:

-Kypärän käyttö suositeltavaa (ei pakollista)

-Pimeällä ja hämärällä valot ovat pakolliset. Etuvalo on  kirkas tai keltainen ja takavalo punainen.

-Pyörässä täytyy olla eteen valkoinen heijastin, sivuille valkoinen tai keltainen ja taakse punainen. 

-Soittokello tms. on myös pakollinen. 

No, nämä ei vielä kalliiksi tule. Harmi vaan  että nykyisin pyörät ovat olleet aika riisuttuja malleja. Esim. soittokelloja joudun kasan ostamaan. Ja valoja, tai niitä kyllä on, mutta patterivalot ei oikein tahdo talvisin kestää.. Välillä sataa vettä, välillä on paukkupakkasia.. Aika usein joutuu valot uusimaan, pattereista puhumattakaan. 

Kallein uudistus minulle on tämä : 

 PYÖRÄLLÄ KULJETETTAESSA PYÖRÄSSÄ TÄYTYY OLLA KAHDET JARRUT.

Eli, jos haluan kuljettaa pyöränistuimessa tai pyöräkärryssä lasta/lapsia, niin pyörässäni täytyy olla myös käsijarru jalkajarrun lisäksi. Missä vanhassa peruspyörässä on käsijarruja? Ei edes  nykyisissa Jopoissa ja vastaavan tyylisissä pyörissä ole kuin yhdet jarrut. Eli joudun ostamaan kokonaan uuden pyörän tai sitten jätän pyöräilemättä ja ajan vaan autolla. 

Uhakana pyöräilytottelemattomuudsta heilutellaan 40 euron maksulappua.

Minun vanha ja hyvä pyörä on nyt laiton lasten kuskaamiseen.

Olen aina tykännyt vanhoista pyöristä, oikeat ja vanhat mummumallin pyörät ovat niin hyviä ajaa. Kestäviäkin. Parhaita. En voi edes isompien lasten uudehkoja pyöriä omia, koska niissäkin on vain yhdet jarrut. Tai ehkä meiltä löytyy yksi maastopyörä, mutta sen penkki halkaisee ahterin ja inhoan käsijarruja ( tässä olisi takajarrukin käsijarruna), en luota käsijarruihin samalla tavalla kuin jalkajarruun. Ehkä tottumiskysymyskin. 

Toki ajatus on varmaan hyvä kaikkinensa, turvallisuus. Mutta jotenkin naurettavaa tuo jarruhomma minun mielestä. Jos lapsia kukaan, niin ajan kuin kusi sukassa, siis hiljaa ja varovasti. En todellakaan aja lujaa, vedä luisua, kaahaile tai keuli pyörällä.

Suurinta kummastusta herättää se että se TÄRKEIN JA PARHAIN pyöräilijoiden turva, eli kypärä, on edelleen vain suositus.

Jos tämän uudistuksen on tarkoitus lisätä pyöräilyä ja sen turvallisuutta, niin minun kohdalla meni metsään. En millään vihti toimivaa ja hyvää pyörää hävittää tai jättää seisomaan. En halua haaskata rahoja uuteen pyörään. Eli ajan autolla ne matkat, jotka suunnittelin tänä kesänä ajavani pyörällä. Kulujahan autoilustakin tulee, mutta säästyypä sitten aikaa. Ja aikahan on rahaa... Vai miten se menikään?

-Kirsi