En ole opettaja, olen äiti. (+pääsiäisaskartelua)

Olen viimeaikoina törmännyt usein ajatukseen ja oletukseen, että opettajan rooli on siirtynyt vanhemmalle. Siitä moni tuntuu ottavan koviakin suorituspaineita ja stressiä. Suunnitellaan hienoja lukujärjestyksiä ja lisätehtäviä, kun taas toiset surkutellee, miten päivät menee opettajana ollessa jne. Opetus kuuluu edelleen opettajalle, vastuu oppimisesta on opettajalla. Vanhemman rooli on edelleen auttaa ja tukea lasta koulunkäynnissä. Opastaa tarvittaessa. Ei vanhemman tarvitse keksiä, mitä kaikkea ylimääräistä nyt opettaisi, kun kerta on etäopetuksessa. Toki tällaisena poikkeusaikana virikkeitä pitää "keksiä" (ainakin meillä), mutta se on vapaa-aikaa. Jos oppimisessa on ongelmia, niin yhteys opettajaan, jos tehtävien tekemiseen kuluu liikaa aikaa, niin yhteys opettajaan. Jos tehtävät kuormittaa liikaa lasta tai vanhempia, yhteys opettajaan... Jos opettaja ei tiedä kotona olevista haasteista, ei hän voi auttaakkaan.


Itse olen aina lapsia auttanut kotitehtävissä, kysellyt kokeisiin, opettanut ja tankannut tuntikausia jotain laskun kaavaa esimerkiksi, koska olen halunnut. Edelleen nyt etäopetuksessa autan, ohjaan ja tuen opiskelussa samalla tavalla kuin ennen, koska haluan ja voin. Iidan kohdalla viestintä opettajan kanssa kulkee minun kautta ja ohjaan tehtävien teossa tarvittaessa. Meillä ei 2.luokalla oleva Iida todellakaan ole niin itseohjautuva ja vastuullinen, että tehtävien tekoa ei tarvitsisi vahtia.. Tehtävät jäis äkkiä tekemättä tai puolitiehen, kun mukavammat asiat ja tekemiset odottaa. Kuormittaahan se, tai oikeastaan tuo oman lisänsä arkeen, että saa tytön penkille kirjojen eteen istumaan ja tarttumaan toimeen. Aina se alkuun pääseminen tuntuu olevan se vaikein osuus.. Ja että pienemmät olisivat vielä suht hiljaa antaen opiskelurauhan. Välillä neuvon tehtävissä, tarkistan, annan lisää tehtäviä jne. Kuvaan tehtävät ja lähetän opettajalle. En todellakaan keksi ylimääräistä kouluohjelmaa, vaan opettajan antamat riittää. Vaikka niihin ei ajallisesti kauaa aina mene, niin ne riittää silti. Vie se oman aikansa päivästä, mutta onneksi nyt on meille sopiva rytmi ja tapa toimia, niin päivä päivältä tuntuu helpommalta.

Vielä on lunta ja jäätäkin paksusti , ihana kestohanki. Nähtiin riekkojakin! Koskaan ennen en ole niihin törmännytkään. 

Todella moni vanhempi on ottanut tehtäväksi olla opettajana, suunnitella  lukujärjestyksen, keksiä ylimääräisiä tehtäviä ja aiheita. Etsitään pelejä, sovelluksia ja mitälie, että voi opettaa lapselle jotain uutta opsin ja opettajan antamien tehtävien ulkopuolelta, koska ollaan etäopetuksessa. Ei todellakaan tarvi! Jos Iidalla menee koko päivän tehtäviin 50minuuttia, niin se koulupäivä on sitten siinä. En todellakaan aio alkaa opettamaan mitään mandariinikiinaa tai muutakaan, vaikka nyt etäopetuksessa on. Ei minun tehtävä ole opettaa, vaan tukea ja auttaa. 

Jos Iida nyt haluaisi itse opiskella jotain, vaikka sitä kiinaa, niin toki selvittäisin mahdollisuuden / hankkisin tarvittavaa välineistöä, mutta en ala tuputtaa mitään opetus mielessä ja etäopetuksen takia. Tai etöopiskeluun vedoten. Tai minun tekemän lukujärjestyksen takia (jota en todellakaan tee edes).. Kun lapsilla on ollut kiinnostus esim. avaruuteen, niin olemme lukeneet avaruuskirjoja, katsoneet netistä tietoja ym. Mutta se kiinnostus on kummunnut lapsista, minä vain koitan mahdollistaa sen. Tokikaan kaikkeen ja kaikkiin innostuksen kohteisiin ei riitä resurssit millään.. Kohtuulliset pyrin aina mahdollistamaan.

Viikonloppuna tytöt innostuivat sahaamaan puitakin. 

Isommat lapset ovat ihan erilaisia, heiltä voi odottaa ihan erilaista otetta etäopetuksen suhteen.  Ensinnäkin erilaiset alustat ovat heille tuttuja, siis Classroomit ja muut. Tietävät itse mitä pitää tehdä ja milloin. Toisekseen heillä on jo ymmärrystä ja taitoa ottaa vastuuta omasta opiskelusta, ovat itseohjautuvampia jne. Edelleen kyllä mieluummin tullaan apua kysymään minulta, mitä opettajalle laittaisivat viestiä, mutta sitä ne teki ennenkin, siis iltaisin läksyjen teossa kysyivät tarvittaessa neuvoa.  Isommat tekevät annetut tehtävänsä ja jos koko koulupäivää siinä ei mene, niin sitten ei mene. Ei niidenkään tarvitse opiskella mitään ylimääräisiä. Enkä todellakaan puutu miten opiskelevat tai mihin aikaan mitäkin. Kunhan annetut tehtävät tehdään ajallaan, niin se riittää. Jos illalla aineen kirjoitus sujuu paremmin, niin sitten se aine kirjoitetaan illalla. Jos haluavat apua, niin autan toki!

Itse ajattelen aina, että vanhemman velvollisuus on nimenomaan mahdollistaa, innostaa ja tukea lapsia uuden opettelussa. Jo ihan pienestä asti. Anna kynät ja mahdollista piirtäminen, anna sakset ja opasta leikkaamaan jne. Lue. Anna erilaisia leluja. Auta. Innosta. Mahdollista. Ei lapsi voi osata leikata, jos ei ole koskaan saanut siihen mahdollisuutta. 

Meillä aloitettiin viikonloppuna pääsiäisaskartelut, mitään suuren suuria ja hienon hienoja en jaksanut alkaa keksiä, ehdotin koreja rairuoholle/ohralle ja siitä sitten innostuivat.. Katariina on pitkään halunnut opetella virkkaamaan ja nyt opetin sormivirkkauksen hänelle.. 

Sormivirkkausta, vihdoin jaksoin ja vihtin opettaa.. Menihän siinä huimat 10 minuuttia. Samalla alkoi vähän omaatuntoa kolkutella, miksi en ole aikaisemmin vihtinyt, kun kuitenkin niin pieni homma minulle, mutta suuri asia Katariinalle..?! 

Meillä lapsille pitää välillä keksiä sitä tekemistä, ehdotella ja innostaa johonkin hommaan. Nyt se oli pääsiäisaskartelut. Kuitenkin nyt ollaan vain omalla porukalla kotona ja lähialueella. Jos liikaa tylsistyvät tai toisen naama vaan ottaa päähän, niin alkavat tapella.. Sillon pitää välillä ehdotella tekemistä tai aktiivisesti tehdä jotain kaverina. Suuri ero entiseen, siis aikaan ennen koronaa, on tämä jatkuva kotona oleminen ja virikkeiden ja tekemisen kehitteleminen ja tekemisten mahdollistaminen. Toki keksivät kiitettävästi itsekkin tekemistä, mutta eivät kuitenkaan aina. Yhdellä ulkoilukerralla, kun mikään ei sujunut ehdotin puiden sahaamista ja innokkaina tarttuivat ehdotukseen.. Ei se välttämättä suuria vaadi, toki sekin meinasi välillä mennä tappeluksi Iidalla ja Katariinalla..

Maitopurkit on loistavia askarteluun. Tässä koria päällystetään. Ei aina suuria tarvikkeita vaadi.. 

Vielä vähän koristeita ja sitten saakin laittaa multaa ja siemeniä :) 

Toki jokainen tekee, miten parhaakseen näkee, tämän etäopiskelun ja muun. Joillekin sopii aikataulut, toisille taas ei. Pääasia on, että jos on vaikeaa, niin olkaa yhteydessä opettajaan. Ei tarvitse stressata! Ei tarvitse olla opettaja! Opettajalla on vastuu oppimisesta. Tämä poikkeuksellinen etäopiskelu ei saa kuormittaa ketään hajoamispisteeseen. 

-Kirsi /Lapsellista arkea